Eka työpäivä

Elikkäs ensimmäinen virallinen raatopäivä oli tänään. Auto vesiliirrossa surrasin aamulla kohti Huittista, matkaa noin 25:n kilometrin verran. Mun tehtäviini kuului purkaa tavaraa hyllyyn, sekotella maaleja ja olla pomon juoksupoikana. Suurin osa ajasta valui kuitenkin vain pyöriskellessä, hyöriskellessä ympäri putiikkia - niinku kuulemma olikin tarkoitus. Opin jopa sävyttämään maalia Tikkurilan koneella! :) Paria asiakastakin sain palvella, saaden vain typerän olon, ku joutuu heti huikkamaan toiselle myyjälle mikä minkäkin maalinkrapsuttimen ja purnukan hinta ja olinpaikka on.

Armas univormuni. Haa, olen PANU-tyttö! :D

Eniten mua tässä päivässä otti päähän se, etten oikein voinu tehdä mitään... Sellanen toimettomuus, ku joudut vaan seisoon paikallas ja hymyileen, huoh. Toivottavasti sitä huomenna jo vähän enemmän osaisi. Ja kyllä mua peloteltiinki, että pari ekaa viikkoo menee siihen, että opin talon tavoille ja kunkin tavaran paikan ja käyttötarkoituksen. Kyllä toisten myyjien ammattitaitokin pisti ärsyttämään, itse kun hädin tuskin tiesit, että C-pohjaista maalia ei voida käyttää sävyttämättömänä. Noo, opin sentään tänkin päivän aikana hurjasti uutta. Merppa ennusti, että olen kesän lopussa oikea pro! Voin palata kouluun ja saada kamalan pätijän maineen. :D

Päivän kohokohta oli se, kun liikkeessä asioitsi kolmen ihmisen poppoo. Juur olin kanniskellu 18 litrasia pöniköitä ristiin rastiin ja sitten tulee haba jätkä, joka "teeskentelee" sen pikkusen tölkin painavan tonneja. Kaiken sen niitten räpeltämisen lopuks se iski mulle silmää. Kyllä jaksoin taas muutaman tunnin hymyillä! :) Asiakkaat osaa piristää - tai imee loputki energian rippeet (niitäkin varmaan viel tulee).

Nyt on aika mennä syömään kanasalaatin loppu, jonka purkitin pizzeriassa ruokiksella. En millään jaksanu syödä sitä 6€:n rehu-kana-kasaa! Hyvä välipala ja sitten Särkkä valmistautumisineen kutsuu, let's dance! ;)