outoa magiaa

Uskon Jumalaan. Uskon Saatanaan. Uskon noituuteen ja ennustamiseen. Tänään mulla ei ollut mikään tavanomaisin bussimatka yritysseminaariin Jyväskylään.


Vietin tänään noin kolme tuntia paluumatkaa Jyväskylästä Seinäjoelle erittäin mielenkiintoisessa seurassa. Matkaseurani nimittäin tiesi yhtä sun toista uskonnoista ja henkimaailmasta. Silloinhan sitä en viel tiennyt, kun voivottelin kipeetä selkääni ja kyseinen ihminen lupautu vähän koittaa selvittää jumeja lapojen välissä. Tässä on nyt oikeesti oltava jotain taikaa, sillä selkäni tuntuu ihan terveeltä! Tai sitten silkkaa noituutta...


Juteltiin siinä niitä näitä kun multa kysytään mikä olen horoskoopiltani. Leijona. Grau! Ja tämänhän tämä oli jo osannu lukea musta. Pidän esiintymisestä, kaipaan vapautta ja musta tulee loistava johtaja. Täysin totta! :D No eipä tämä vielä mitään; Bussin takapenkillä yksi jos toinenkin asia oli "luettavissa" muista takapenkkiläisistä. Eikä nää olleet ihan arkipäivän juttuja. Itsekään en kaveristani monta aisaa tiennyt. Ei se voi olla enää sattumaa.


Nojaa... Noituuttahan on harrastettu -ja harrastetaan- myöskin Suomessa. sain tänää yllätyksekseni kuulla, et "noidilla" ja "selvännäkijöillä" on oma liittonsakin!? En ole ite mikää noituuden kannattaja, en todellakaan, mutta uskon kyllä että yliluonnollisia asioita voi saattua ja jotkut pystyvät esim. parantamaan. Onhan selkäni saanu sen jo tuta. ;) Se, onko noituus oikein vai ei, on taas ihan eri asia!


Miten muka voidaan edes luokitella epäluonnollinen ja luonnollinen asia?  Ihmisillä on aina joku käsittämätön tarve voida selittää kaikki. Ja ihminen pelkää aina sitä mitä ei ymmärrä. Ehkä just se pelko ajaa meidät selvittään asioita ja jos järkeenkäypää vastausta ei löydetä, asiaa pidetään mahdottomana, yliluonnollisena. Eikö vaan voida uskoa, sillä tyhmiä, pieniä nisäkkäitä me vaan ollaan, eikä millään voida ymmärtää kaikkee! 


Ihmiset, tieto lisää tuskaa!

runoutta jälleen kerran

Ei sillä, että mulla näin radikaaleja omakohtasia kokemuksia on tanssimisesta, mutta ehkä tuokin päivä viel joskus koittaa... Tässä kuitenkin kännykän luonnoksien joukosta bongattu runo:

Paina pääni päätäsi vasten.

Aloitteen tekevät molemmat.

Suljen silmäni

ja antaudun vientiisi.

Irrottaudun todellisuudesta.

Laulun sanat kertovat rakkaudesta,

meistä

Tunnen lämpösi,

tuoksusi, 

voimasi,

Hetki huumaa minut.

Nautin.

harrasus = elämä

Monelle harrastus muuttuu pysyväksi osaksi elämää. Niin myös mulle. Käyn, niin mummoa kuin te luulette sen olevan, lavatansseissa. Nykyään tanssi on niin merkittävä osa mun päivittäistä elämääni, että kaupassa jopa katson vaatteita pääasiallisesti sillä silmällä, josko niistä olis tanssivaatteiksi. :D Tanssivaatteille kun on omat (ja hyvin tiukat) kriteerinsä, mutta ehkä myöhemmin listaa ominaisuuksista, jotka noiden kyseisten vaatekappaleiden tulee täyttää.


Lavatanssien ja mun läheinen suhde on saanut alkunsa Särkässä (Punkalaitumella) 29.7.2009. Samana päivänä olin kirjaimellisesti hikoillut ajokortin teoriakokeessa ja sen jälkeen sitäkin enemmän auton ratissa inssisedän vahdatessa jokaista mahdollista virhettäni. Illalla ystävä ilmoittaa:"Mulla on sulle synttäri(25.7.)lahjaks pääsylippu yhteen paikkaan ja sä oot kuskina." Rakkaan autoni, RalliCitikan, puskuri suunnattiin kohti Punkalaidunta ja niin tämä tyttö vietiin melkein vasten tahtoaan humpalle. Tiedän mitä suurin osa teistä ajattelee lavatansseista, sillä koko menomatkalla mun päähäni ei mahtunu muuta ajatusta kuin se: Lavatanssit - pelkkiä pappoja ja paskaa iskelmää!


Annika Eklund ja Varjokuva vastasivat musiikillisesta osuudesta vetäen mahtavat tanssit ja olin täysin myyty! Oikeastaan ihastuin totaalisesti seuraavaan biisiin, joka ekaa kertaa kuultuna livenä, höystettynä Annikan ihanalla lavakarismalla oli enemmän kuin mahtava. :)
Annika Eklund - Valonarkaa
http://www.youtube.com/watch?v=TGI6c2rPnpE

Tuolla kyseisellä kerralla tanssitaidosta ei voitu edes mainita puolikkaan sanan mitalla, sillä eihän mulla ollu käsitystä edes miten foksin perusaskel kompuroiodaan. Mutta ei sillä mitään väliä ollut, sillä mainitsi vaan olevansa aloittelija, ni ihmiset otti sen todella hyvin.

Siitä lähtien tansseissa onkin käyty aika ahkeraan. Ekaks vaan kerta/kk tahdilla, mutta viime kesänä tuli käytyä kolmekin kertaa viikossa. Oma henk.kohtanen ennätys on tanssit neljänä iltana putkeen - voitte kuvitella, kuinka jalat huusi hoosiannaa vikan illan loppupuoliskolla nopeiden jivejen tahtiin!

Lavatanssit = Elämä

new hair

Mun uudet poikahiukset sai paljon kehuja. Kiitos ihmisille viel kerran luottamuksesta mun parturinlahjoja kohtaan, itse kun nämä kynin hetken mielijohteesta. :)Innoittajana uuteen mallii toimi musiikkimaailman hiusnero, Rihanna. Neidillä on ollu aina upeet hiukset, joskin tämänhetkinen punanen letti ei häntä imartele...

Tanssi

Kaksi vartaloa,

musiikkia,

himmeää valoa.

Kaksi vartaloa, toisiinsa painautuneena.

Päättäväisiä askelmia,

luottamus,

täydellinen kemia.

Päättäväisiä askelmia, ilman päämäärää.

Oma maailma,

hetki,

huumaava tunnelma.

Oma maailma, eikä muita.

Oleminen lähekkäin,

kosketus,

tiukasti vastakkain.

Oleminen lähekkäin, vilpittömästi läsnä.

Ulkona kuutamossa,

kesäyö,

tanssin hurmiossa.

Ulkona kuutamossa, kunhan yhdessä.

Tässä on kuvaus täydellisestä tanssista runomuotoon värkättynä. :)

mukavaa herätystä ja hiuksenkappaleita

Aamulla sain elää hetken taivaassa: Sony Walkman + Koss

hyvästi amispoikien subbarit!

Kämppikseni herää ja löytää pinkille liimalapulle rustatun viestin:


"Mun herätyskello (eli kännykkä) on hukassa.... Taas kerran. Herätä mut jollain extreme-tavalla ku heräät. Ps. ei kermavaahtoa korvaan! Extreme = ajattele kuin minä! <3:lla uninen kämppis-kultasi :)"


Olin jotenkuten hereillä jo, ku tumma varjo lähesty mua ja kohta kylmä vesi virtaa mun kasvoilla! No, iteppä kinusin. Kännykkäni vietti pitkän, hyisen yön autossa pihalla. Koulun jälkeen noudin pikkuseni lämpimään ja koitin ladata pakkasen tyhjentämää akkua, mutta Sony Ericssonini näyttöön tuli teksi: Ei voida latata tässä lämpötilassa. Fiksua.


Tälläsen kaamosajan keskellä mikään muu ei piristä niin paljon, ku pikkunen muutos. Rupesin koulun jälkeen ahtaan pakkelia naamaani, ihan vaan kokeillakseni jotain metallista silmämeikkiä. Huuletki tempasin ihan lennosta koko komeuden päälle.

Illalla viel hiukseni kokivat muutosprosessin. Parturoinnin tulosta vois luonnehtia aika rockiksi, silti tavallaan naisellisek ja JÄRKYTTÄVN LYHYEKS aikasempiin hiuksiin verrattuna.Tarvii lähtee tervehtiin NukkuMattia, että kerkiää aamulla herään aikasin laittaan tätä kuontaloo. Ei hajuakaan, miten tätä uutta pörröö laitetaan. ;)

koruja - me like

Ideaparkin KappAhl:n koruhyllyssä oli joku kummallinen magneettinen vaikutus muhun kun käsirömppeitä tarttui mukaa yli 65€:n arvosta. Onnekseni ne oli -50%, joten Visa Electronini saldo pieneni vain vajaalla 40€:lla ku löysimpä äitille joululahjankin :)

Tällä kertaa vaan tää löydösten taltiointi jäi vähän vaiheeseen, kun piti lähtee hinuroimaan autoo iskän avuks Huittisiin.

aika vaihtaa maisemaa

Onneks en ole ahdistuvaista sorttia oleva homo sapiens. Tänään kummiskin rupes vähän tuntumaan siltä täällä pimeän talven keskellä. 


Oltiin ajelemassa kohti opiskelupaikkaa, Keimostaadia(mä taisin tekasta tälle maaseudulle sen nimityksen. :D) Kun kuulin tulevani opiskelemaan kyseiseen paikkaan olin jo valmiiks naama norsunalapäällä edes näkemättä koko kylää. Jotenka Pohojammaa ja minä ei sovita samaan yhtälöön. Koulun alettua ahdistus kaikkosi jonnekkin, mutta jostain kummasta se taas ponnahti esille. Tunnustelin vähän syytä moiseen oloon ja löytyhän se sieltä: Nyt on aika vaihtaa maisemaa.


Oon aika juureton ihminen. En oikeen osaa sanoo, että joku paikka olisi mun "koti". Tällänen tuntemus johtunee siitä, että oon muuttanu tämän tästä elämäni ekalla puoliskolla. Kyseisä tapahtumia on kertyny jo 9 kpl ja tuntuu taas siltä, että olisin yhden tarpeessa... Tällänen liikkuvuus ei luo tukevaa pohjaa oikeen varmaan millekkään, mutta tämä on mun vapauteni. Mutta ei ihmisestä, joka on viettäny lapsuutensa muuttolaatikossa, voi odottaa tulevan yhtä kotikeskeinen kuin muista. Mun kotini on siinä, ettei mulla ole vakituista paikkaa, eikä mulla ole syytä jämähtää johonkin. Tällä kertaa mun veri vetää ulkomaille. 


Saas nähdä kirjottelenko blogia pian etelän auringossa... :)

kesä, tu takas!

Kohtaloa pelissä

Mun aamu alkoi tänää vähän erilaisissa merkeissä. Aamu-urheiluni ei oikeen vastannu käsitettä "normaalista". Työnsin Toyota De Yaris Von Kreiviä:ni (aivan normi auto siis :D) kilometrin verran. 


Suunnitelman mukaan piti olla kaverin pihassa autolla 10:00 starttaamassa matka kohti Ideaparkkia. Kaikki suju loistavasti, olin täsmällinen jopa minuutin yksiköllä, mutta kaverit tietenkään eivät olleet. :D (Isän) marmatuksesta huolimatta sammutin auton jättäen kummiski radion, valot, penkinlämmittimen ja tuulettimen päälle. Piankos se auto siitä simahti, akku sanoi itsensä irti tulevalta shopping-matkalta. Onneksemme kaverin majatalon eräs asukas sattui tupsahtaan juur aamulenkiltä kireissä juoksuhousuissaan. Kiitos Rocky, hänkun on autoalalla, avusta! Lopputuloshan tälle mun munaukselle oli, että minä, 2 valmistautunutta ystävää, niiden äiti ja Rocky tuupitaan mun autoa pitkin tienraittia.


Noin kolmen tunnin viiveellä porukkamme pääsi vihdoi (uudella autolla) kohti rahankulutuksen mekkaa. Juur viime viikolla sain terkkarilta näköni puolesta terveen paperit, mutta johtuiks se nyt näöstä, musiikista vai tyhmyydestä, ku missattiin Helsinki E63? Tässä vaiheessa tuli jo mieleen, että jollain suuremmalla voimalla oli jotain meidän tuhlausaikeita vastaan! Kaikkia kohtalon oikkuja uhmaten päästiin vihdoin perille. Huh! :)


Visaa tuli vingutettua ihan kiitettävästi (vaikka lähdinki VAIN kuskiks) ja tuettua SubWay - iit fressiä. Huomen sitten löytöjän esittelyä...


Shoppailustahan sanotaan, että sen on raskainta liikuntaa. Voi kuinka ihana onkaan kohta kavuta lauteelle hengitteleen kuumaa ilmastoo ja rentouttaa kroppaa päivän autontyöntelyistä, ostostenkanniskelusta ja korkkarijuoksusta kaupasta toiseen!

Pois kotoa

Kämppiksen huomisen hammaslääkärin kustannuksellä päätin itekkin lähteä kohti kotia Pohojammaalta. Nyt sitä istutaan kotona keittiön pöydän ääressä sormenpäät kipeenä kitaransoitosta. Antauduttiin iskän kanssa pitkän tauvon jälkeen kerrankin rämpyttelemään oikein kunnolla. :)

Koti on monelle paikka, josta tarvii lähteä tarpeeksi usein, jotta huomaa taas kuinka ihana sinne onkaan palata. Ennen kun asuin täällä, en todellaka osannu arvostaa tätä paikkaa. Mutta kuinka houkuttelevalta nykyään kuulostaaka lähtee kämpiltä, kun tietää palaavansa pikkusiskon kanssa kinasteluun, äidin "huippu"elämänohjeisiin ja isän tyhmiin vitseihin! Ja vaikka kuinka yrittää parhaansa mukaan lusmuilla, harjanvarrelta ja pyykkivuorelta piilottelu ei auta. Kotoaan muuttaneista opiskelijoista tehdään laillisia orjia. 

Viime keväänä alkoi jo vähän tuntumaan siltä, että kyllä olis parempi hankkiutua täältä pois ja pian. Kotiin en ainkaan jäisi asumaan! Onneks ei olis edes mahdollista, että sellaine dragedia tapahtuisi, sillä iskä on joskus Peräkamari Poikia katsoessa todennu, että jollen oo 30-vuotiaana läskinä mammantyttönä kalppinu oma-alotteisesti pihalle, ni kyllä se oven mulle näyttää. :D Eihän nuorilla kotoota mikään kiire ole, mutta en ymmärrä henkilöitä (usein varsinkin miehiä) jotka elää vanhempiensa varoilla, niiden taloudessa, käymättä töissä. Kyllä ihmisen pitää aikuistua ja lentää pesästä. Toinen ääripää saa myös ihmetykseni osakseen: Miten 15-vuotias voi sanoa tuntevansa olevansa "toisten nurkissa" ku on on kotonansa? Ei tarvi myöskä esittää olevansa vanhempi mitä oikeasti on.

Kai sitä nyt voisi ottaa vielä kupin kaakaota -imaista kun on, mennä suihkuun kuluttamaan lämmintä vettä -ilmaista kun on, mennä nukkumaan pehmeään sänkyyn ja nukkua aamulla myöhään -kerrankin kun se on mahdollista. :P

alkuun pääseminen

Elämän pieniä vaikeita asioita, kuten jonkun asian alkuun saattaminen –kukapa niitä karkuun pääsis? Pitkään on jo mielessä pyöriny, että vois alkaa pitää blogia… tosin vain ajatuksena. Sitten kun niitä on laatuaanki niin monenlaisia. Siinäpä se! Onko täällästäkä nyt niin helppo alottaa, ku ei ketään kiinnosta lukee ensimmäistäkä juttua ku näyttöpäättestä saa lukea päivän menun. Niimpä käänsin ongelman ratkasuks. Aion tehdä blogistani ihan oman näköseni. Olen toki kiinnostunut muodista, mutta en pyhitä tätä pelkästään vaatekollaaseiksi, enkä myöskään tee tästä runokirjaa, vaikka sanoilla leikkiminenki kiinnostaa. Ja paljon muuta. 

Se, että jonkun asian saa potkastua liikkeelle vaatii tietynlaista vaivaa, rohkeuttakin. Otan mielelläni vastaan kommentteja, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Usein niistä "ikävimmistä" oppii eniten. Ja periksihän ei anneta, vaikkei heti lähtisikään homma kuin homma luistamaan.:) Toinen edesauttaja on energia. En vain ennen oo saanu aikaseksi muuttaa ajatuksiani kirjainjonoiksi ja "järkeviä" aiheitakin ajatellessa aivot on tehny totaalisen black outin. No jos tämä nyt tästä luonnistuisi. 

Ja hei: kerro toki mielipidettä ja jorinaideoita osotteeseen miharastory@gmail.com  Tack so mycket! :)

Heippa kaikki!

En tiedä mistä (mielenviasta?) olet mahdollisesti eksyny mun blogiin, mutta kiva että sellanen tapahtui! :) Ihan parilla sanalla näitä juttuja kirjottelevasta naisenalusta: Lukion käyneenä, ”sivistyneenä” ja amiksia sortaneena, oon tehnyt maanpetoksen ja lähteny amikseen yo-linjalle opiskeleen rakentelua. Ikävuosia mulle on kertynyt 19 kappaletta vuodesta 1991 lähtien. Omistan siniset silmät, (tällä hetkellä) tumman tukan, pikkusiskon, vuokrakämppäni avaimet, jännän huumorintajun ja muutaman hyvän ystävän. 

Aloin haluta kirjottaa blogia, kun mietin ettei mun käyttämä ”yleiskieleni” sovi ehkä lehtien palstoille ja on tehny mieli kirjotella. Kaverin äiti on myös aina jaksanu vaivata mun korvia sanoilla ”susta tulis hyvä toimittaja” joten nuori kun on, niin kaikkee täytyy kokeilla. Huom! En tee tätä tullakseni kuuluisaksi, joten rustaan mietteitäni anonyyminä. Tietysti sitä toivoo, että olis jonkinnäkönen lukijakunta. Eikä sitä tiedä vaikka joku päivä olisinki jonku suuren lehden päätoimituksessa! …kunhan sitä nyt ensiks opettelis kirjottamaan :D 

Ps. Ei sovellu luettavaksi, jos huomaa omaavansa kovin nihkeen huumorintajun. Pilkettä silmäkulmaan ja lukemaan! En myöskä voi taata, että tekstiä ilmestyy ihan päivittäin, sillä koitan ylläpitää muutakin kun virtuaalielämääni ;)