16.8.2015

Rompetossut

Yleisön suuresta pyynnöstä teen nyt opastuksen näihin ihastusta herättäneissin rompetossuihin :) Malli on ihan oman pään tuotosta. Toivotaan, että saan ohjeen tarpeeksi selkeästi rustattua, jotta siitä olisi jollekkin ehkä iloakin ;)


Etymologiaa: Rompe siis on meidän kaveripiirin nimitys esim. ystävännauhoista ja muista vastaavista "käsiromppeista". Myös kuosi voi olla rompe. Esim. azteekkikuviosta yms voidaan sanoa: "kiva rompekangas" tai "aika rompe!". Myös esim. boheemi vaate voi olla "ihana rompepaita."

Langasta sen verran, että kuvan tossujen langan merkistä ei ole tietoa. Ostin kirpputorilta kaksi isoa kerää tuota lankaa ja paksuudeltaan se on hitusen vielä kaksinkertaista Novitan Seitsemää Veljestä paksumpaa. Olen muutamat sukat tehnyt vastaavalla mallilla 7-veikalla, mutta niistä tulee sitten sukkamaisemmat, ohuemmat. Eli jos tavoittelet "tossumaisuutta", suosittelen käyttämään esim. juuri kaksinkertaista 7-veikkaa ja lisäämään ohjeeseen muutaman silmukan lisää. Oma kengänkokoni on 38-39. Tossut saa tekovaiheessa olla tiukahkot, sillä käyttössä kyllä venyvät. Nilkkamalli on muutenkin syytä olla tarpeeksi tiukka, niin ei tipahda jalasta :) Tein muistaakseni nämä 4,5mm puikoilla.

OHJE SUKKAOSUUTEEN:
Luo sukan varteen 40s ja jaa se sukkapuikoille. Neulo suljettuna neuleena sileää 8krs. (4,5cm). 

Seuraavaksi tehdään "kantalappu". Ota ensimmäiselle puikolle 12 silmukkaa. Lisää puikon alkuun ja loppuun yksi silmukka ensimmäisellä (oikea) kerroksella -> 14s (9cm). Neulo sileää 26krs. (12cm). Kavenna viimeisellä (nurja) kerroksella molemmista päistä 1 silmukka. Jätä silmukat puikolle.

Jaa toisen, kolmannen ja neljännen puikon silmukat tasan kahdelle puikolle. -> 14s/puikko. Jatka neulomista toisen puikon alusta neuloen molemmat puikot. 

Poimi "kantalapun" sivuista 15s ja jaa kärjen silmukat tasan kahdelle puikolle. ->21s/puikko.



Neulo 9 krs.(5cm) suljettuna neuleena sileää. Alkaa kavennus.

Neulo kantapäässä puikon kaksi viimeistä, seuraavan kaksi ensimmäistä yhteen. Kavenna myös kärjessä neuloen ensin kaksi viimeistä, seuraavan puikon kaksi ensimmäistä yhteen. Tossu kavenee kuvan tavoin. Toista kavennusta joka toisella kerroksella. Kavennusten väliin neulotaan kerros sileää. Jatka kavennusta 13krs. kunnes silmukoita on 42 tai kun tossun "pohja" on tarpeeksi pitkä. 

Jos teet ohuemmasta langasta, päätele työ ja ompele yhteen. Kuvan tossujen lanka oli niin paksua, joten aloitin kantapäästä etupäähän edeten noukkien neulalla ja langalla aina yhden silmukan oikealta puolelta, seuraavan vasemmalta puolelta jne. päähän asti päättelemisen sjasta. (Muuten olisi tullut aika paksu sauma. 7-veikan vastaavat sukat olen kyllä päätellyt&ommelut normaalisti)



OHJE ROMPPEESEEN:

Rompenauha punotaan nilkkaan erikseen. Leveämpi osuus (ystävännauha) on hankalampi selostaa kirjoittamalla, joten linkitän youtuben ihmeellisestä maailmasta ohjeen tämän tekoon. Jos et ole ennen tehnyt ystävännauhaa, perusohjeet (linkki) voi olla hyvä tsekata ensin ;) Huomaa jättää alkuun ja loppuun tarpeeksi ylimääräistä lankaa, jotta se menee kahdesti nilkan ympäri!!



Sitten makrametyylillä (linkki) päättelin ton romppeen reunimmaisilla langoilla muutaman solmullisen. Sen jälkeen letitin kalanruotoletillä langat ja solmu päihin.

Lopuksi pistelin neulalla romppeen paksusta kohdastaan kiinni sukkaosaan. Sitten vain päät kietaistaan ympäri ja solmulle ja voilá!

PS. Suosittelen soveltamaan näitä ohjeita. Mallitilkku voisi olla hyvä tehdä, sillä tämä lanka oli erittäin paksua ja silmukkamäärät sen mukaisia!Toivottavasti tästä sekavasta ohjeesta joku edes sai pientä osviittaa. :) Kysymyksiä saa esittää, jos on epäselvyyttä. 

Kutomisiin!

10.7.2015

Voi me pinnalliset suomalaiset...

Puran hiukan sanalliseen muotoon päässäni vellovaa kiukkua ja turhautuneisuuttani, osaksi myös avuttomuuttani. Osa minussa aina on kuiskuttamassa korvaan "älä provosoidu" mutta nyt on kyllä pakko! Ollaan Villen kanssa vähän ajan sisään katsottu pari silmiä avaavaa elokuvaa: Lord of War & Veritimantti. Tietysti niihin on elokuva sensuuri iskenyt, eikä maailman kaikkia sairauksia valkokankaalle heitetä. Kuitenkin nämä herätti ristiriitaisia tunteita. 

Toisaalta olen kiitollinen. Olen kiitollinen, että olen syntynyt Suomeen. Se on OIKEASTI LOTTOVOITTO! Mulla on ihana ja terve perhe. Kukaan ei tule ryöstämään poikiani ja tee heistä heroiinilla pumpattuja lapsisotilaita. Meillä on katto pään päällä, vettä tulee hanasta, ruokaa on pöydässä ja sitten kehtaan vielä harmitella, kun kotiäidin "palkallani" ei ostella joka päivä tuoreita mansikoita sun muita herkkuja. Pääsen lääkäriin ihan olemattomista syistä. Sain lähetteenkin fysioterapiaan, kun pikkusen huimaa, kun niskat on niin jumissa. Mulla on sosiaaliturva ja sananvapaus. Mua ei ammuta, jos en alistu kannattamaan jonkun diktaattorin mielipiteitä. Ja niin ei ole kaikilla.

Toisaalta olen myöskin raivoissani. Raivoissani meidän suomalaisten (varsinkin naisten) turhamaisuudesta. Selailin paria blogia, niinkun illalla ennen nukkumaan menoa usein teen. Äsken Veritimantit nähtyäni selasin muutamaan ja mietin, että "tän on pakko olla vitsi.." En voi käsittää, mikä meitä naisia vaivaa tuon ostoskapitalismimaterialismitavaratavara-huuhaan kanssa! Sorrun itsekkin siihen usein. Kaappini on täynnä vaatteita, silti haaveilen uusista kuteista ja meikeistä, vaikken todellakaan niitä tarvisi. Ja väitän, että 90% mun ikäsistä naisista ei myöskään TARVISI yhtään mitään lisää. 

Ja silti olen ihan avuton. Tänään päivällä ovikello soi ja oven takaa paljastui Pelastakaa Lapset RY:n työntekijä keräämässä lahjoituksia. Miettikää, maailmassa on tuhansia tuhansia lapsisotilaita. Muualla maailmassa naisen osa on ihan arvoton. Ei koulutusta, ei mitään ihmisarvoa. Heille on ihan arkipäivää, että naisia raiskataan ja tapetaan. Ja samaan aikaan täällä me keräillään merkkilaukkukokoelmaamme. Eikä ne laukut ja kengät ja tilpehöörit tee meistä edes yhtään sen hienompia tai parempia. Päin vastoin. Siinä materialismihuumassa me vain ummistetaan silmämme kaikelta TÄRKEÄLTÄ. Siltä, mikä on meidän mielestä hirvittävää, mikä kumminkin on joidenkin elämää. Se tekee meistä välinpitämättömiä, huonoja.

Ja tällä palopuheella ei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Tämä oli mun oma keino purkaa ajatuksia ja tulikin tajunnan virtana, joten teksti voi olla vähän epäjohdonmukasta :D Mutta JOKAISEN on välillä vähän hyvä mietiskellä omaa asennettaan ja kulutustaan. Ollaan hei onnellisia siitä mitä meillä on, eikä sokeuduta haaliessamme aina vain lisää! :)

Ps. Onhan se juu tosi hienoa, että me sentää tarjotaan köyhälle lapselle työpaikka ostamalla esim. riistoiPhone!!

1.7.2015

Kesätuunausta

Silmäilin tässä taannoin kirpparille menossa olevaa vaatepinoa ja kiinnitin huomiota pariin kesäiseen vaatekappaleeseen. Monelle näkyy kesän suosikkeihin kuuluvan kukkakuosi ja vaalea kulutettu farkku. Itsellenikin nämä kuuluu kesään ja mikäs sen parempaa, kuin yhdistää ne! 


Hame oli turhan lyhyt tuollaisenaan ja shotsit taas hiukan ahdistavat vyötäröltä. Mun tän kesäinen mission impossible olis löytää korkeavyötäröiset farkkusortsit (monien vaatekauppojen sovituskopissa huitelemisesta huolimatta, ei sitä omaa mallia vaan ole tullut vastaan) sopivasti kulutettuina ja rekaleisilla, tarpeeksi (ei kummiskaan liian) pitkillä lahkeilla. Ei nämä ihan kokonaan paikkaa sitä tarvetta, mutta tuo seltään pientä lohdutusta :D

Aluksi leikkelin shorsteihin ja hameeseen salmiakkimallin. Vähän se kirpaisi leikellä noin ronskisti vaatteita palasiksi, mutta näin vision selkeänä päässä, enkä malttanut olla sitä toteuttamatta.

Seuraavaksi kaivettiin ompelukone kaapista ja kiinnitettiin palaset toisiinsa. Pyörittelin eri vaihtoehtoja päässä, mutta lopulta siksak tuntui parhaalta ratkaisulta. Suunnittelin piilottavani saumakohdan aquan värisellä pitsinauhalla, jota hamstrasin joskus Eurokankaasta, mutta lopputulos oli noin jotenkin selkeämpi. Ompelijaihmiset varmasti tietää sen tunteen, kun kangasta on tuhottoman monta kerrosta päällekkäin ja hampaat irvessä yrittää jurruttaa siitä yli joutumatta katkenneen neulan vaihtohommiin... Mun ilme olis varmasti ollu taas ikuistamisen arvoinen :D


 Valmista tuli hetkessä ja lopputulos on mielestäni rento ja kesäinen! 


5.6.2015

Tuplasuklaamousse

Mä en todellakaan ole mikään leipuri. Ruokaakin teen vain sen mitä on tarvis ja uusia reseptejä tulee kokeiltua todella harvoin. Mun tekemä ruoka kyllä maistuu hyvälle, mutta aika rumaa mössöä se usein on :D Leivonnaisiin ja jälkkäreihin onkin sitten kivampi panostaa maun lisäksi myös ulkonäköön. Niihinkin mulla on hyvät ja vakiintuneet reseptit. Tänään päätin hypätä pois omalta mukavuusalueeltani ja toteuttaa blogin historian ensimmäisen ruokapostauksen! Paluu blogin äärelle siis herkullisissa merkeissä ;) 
Ville pyytää mua aika ajoin tekemään suklaamoussea ja nyt viime aikoina sitä onkin mussutettu useempaan otteeseen. Kiitokset iki-ihanalle imetysajalle, saan syödä mitä vain lihomatta ollenkaan!! Kun asuttiin Espanjassa Villen kanssa, meidän suurta herkkua oli suklaa"vanukas", joka kätki sisäänsä meheväksi pehmenneen keksin. Tämä resepti on oma muunnelmani keittokirjan ohjeesta ja koskaan se ei ole vielä pettänyt!

Tarvitset:
4 kpl    munia
6 dl      kermaa
130g    valkosuklaata
130g    maitosuklaata 
(taloussuklaalla hiukka tujumpaa)
mariekeksejä



1. Aloita pilkkomalla suklaa palasiin. Laita suklaat eri astioihin vesihauteeseen sulamaan. Mä tykkään käyttää Bandan levyjä ja suklaan määräkin on tullut levyn painon mukaan.



2. Erottele kolmen munan keltuaiset valkuaisista. Jätä neljäs muna erottelematta.

4. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksia tehosekottimella. Vatkaa myös kerma.


5. Lisää viimeinen muna keltuaisten joukkoon ja sekoita haarukalla tasaiseksi.

6. Kun suklaat on sulaneet, jaa keltuais-mössö kahtia molempiin suklaakulhoihin ja sekoita huolellisesti.



7. Jaa valkuaisvaahto + kermavaahto tasan kumpaankin suklaa-astiaan. Sekoita kummatkin tasaiseksi seokseksi.

8. Lusikoi toista moussea tarjoiluastiaan. Itse käytän tässä usein korkeita juomalaseja, mutta päätin ostaa tällä kertaa muovimukeja. Vauvan ristiäisissä kk sitten tein mousseja skumppalaseihin ja tuli aikas kivoja :)


9. Ripottele Marie-keksin murusia pinnalle.

10. Lisää seuraava kerros toista mousse.



11. Vuorottele mousseja ja laita kerrosten väliin keksejä. Itse laitan kokonaisen keksin heti kun vain astiaan mahtuu.


12. Ripottele halutessasi päälle nonparelleja ja laita jääkaappiin.

Syötäväksi nämä kelpaavat aikaisintaan muutaman tunnin päästä, kun keksi on ehtinyt pehmetä. Parhailta mousset maistuu muutaman päivän päästä, kun keksit on kunnolla pehmenneet ja koostumus kuohkeutunut entisestään!

Meidän pikku-Niilon ristiäisissä oli turkoosin teeman mukaisia mousseja.












Toivottavasti maistuu, mikäli päätät kokeilla! Erinomainen keino hemmotella miestä tai vaikka kavereita. Niin ja myös itseään ;)



2.3.2015

Uusi Ralli Citikka

Tänään oli yllättävän kiire päivä. Lähdettiin päivällä hakemaan uutta autoa talouteen. En millään olis halunnut luopua rakkaasta Audi A4:stäni, mutta se tosiasia oli hyväksyttävä, että pikkuisen synnyttyä koko perhe ei enää mahdu pikkuautoon. Tähän asti tilanpuutteesta ei olla kärsitty, sillä roinaa on saanut myös takapenkille, mutta uuden lapsen turvakaukalo ja isommat rattaat vie jo sen verran tilaa, että matkatavaroille ei oikeen jäisi tilaa. Audista oli siis luovuttava.

Perjantaina Audi sitten meni menojaan ja tilalle oli hommattava uusi auto. (Hyvä ajankohta myydä ainut auto, kun laskettuun aikaan on enää 6 päivää aikaa :D). Niimpä sitten miehen kanssa selattiin Pirkanmaalta löytyviä farmariautoja nettiautosta ja molemmat pidettiin 2002 vm tummansinistä Citroen Xaraa parhaana vaihtoehtona. Autoa ei kummiskaan saatu heti käyttöön, sillä pirssi oli poistettu liikennekäytöstä. Tarvi siis odottaa maanantaihin katsastusasemien avautumista. Piiiitkä viikonloppu ja Villen määräämä synnytyskielto :D Lauantai-yönä taxin saaminenkin olis voinu olla vähän arkea haasteellisempaa taxien kyyditessä juoppoja. ;)

Onneksi viikonloppuna ei vielä tullut lähtöä ja tänään on taas oma auto valmiudessa. Oli oikein nostalgista ajella Citikalla pitkästä aikaa. Nimittäin ensimmäinen auto, jolla tuli ajeltua oli Xaran edeltäjä Zx. Rakas "Ralli Citikaksi" nimetty pirssi on kyllä jo autojen taivaassa, mutta Xaran ratissa muistoissa läsnä ♥


1.3.2015

Muuttoasiaa & Sisustushaaveita

Muutamalle tutulle olenkin jo hehkuttanut, että tällä perheellä on maisemanvaihto tiedossa 27.3. Mun haaveeni käy vihdoin toteen ja muutetaan rivari kolmioon maan tasalle. Hyvästi rappukäytävä! Hyvästi meluavat naapurit! Hyvästi tunkkainen pyörävarasto! Onneksi välimatkaa uuden ja vanhan asunnon välillä on vain reilu 10km ja aikaa siivot + roudata kaikki tavarat on ruhtinaalliset 5 päivää!!

Rivariin muutto helpottaa elämää kahden lapsen kanssa suunnattomasti! Olen aivan täpinöissäni tulevasta muutosta. Tosiaan 80m² 3h+k ja oma (pensas)aidattu takapiha. Mahtava juttu on vielä se, että seinistä poistetaan ihanat virttyneet tapetit boordeineen ja seinät maalataan valkoiseksi. Samoin tummanruskea muovimatto väistyy laminaatin tieltä. Muuttosiivoustakin nopeuttaa, kun lattialta tarvii ainoastaan pyyhkiä remonttipölyt pois! Miestäni lainatakseni minä kumminkin "putsaan ruuvinreiätkin topseilla" ja varmasti kuuraan keittiön, kaapit ja kylppärin huolella :D Lumien sulaessa saa sitten jännittää, mitä takapihalta paljastuu. Nimittäin takapihalla oli varmaan metrin kinokset, kun käytiin asuntoa katsomassa, joten isännöitsijän "Tais siellä ruohoa olla" on ainoa aavistus, mitä sieltä paljastuu.

Huolenaiheena on, miten saan mun käsityö-roinat mahdutettua uuteen asuntoon, sillä toisessa makkarissa on asunnon ainoa "varasto" ja vaatehuone olis myös mukava. Onneks vaatetangon alle saa ainakin muutaman täyteenahdetun laatikollisen.. Asetin itselleni tavoitteeksi perata läpi kaikki tavarani ja pakata ne mahdollisimman tiiviisti 15.3. mennessä :D Eilen sain jo mun korutarvikelaatikon järjestettyä. Pienen miehen päikkäröidessä mulla onkin taas aikaa siivoilla rojujani :) 

Loppuun vielä muutama tulevaisuuden omakotitalon haavehankinta.

Elävä seinä
Oon tosi ihastunu kunnon loft-tyyliseen betoniseinään. Se on rumuudessaan ja karuudessaan jotakin niin kaunista! Pinta on niin elävä ja kertoo tarinaa. Kuitenkin katsellessani taannoin Grand Designia (joka muuten on ehdoton suosikkini sisustus- ja arkkitehtuuriohjelmista) ihastuin suunnattomasti stucco lustro-tekniikkaan. Ja nyt podenkin sekavia tuntemuksia kumpaa oikein koti-kotini seinään haluan :D

By Rydéns - Captain
Odottelin kerran miehen siskon vapautumista työvuorosta ja haahuilin viereisessä Kodin Terrassa. Tulin keittiöosastolle ja yhtäkkiä oikein ihmetyin, kun koko näytehuoneen valtasi aivan suunnattoman pehmeä valo. Katsoin valaisinta, josta se maaginen hohde oli peräisin. Ja se tuli tästä jalkalampusta! Olin ennenkin katsellut Captainia, mutten juurikaan syttynyt sille. Siinä hetkessä kuitenkin päätin, että vielä jonakin päivänä hankin tämän itselleni.

Muurlan O-Kaadin
Vaarin 80-vuotissynttäreillä jokun kesä takaperin törmäsin kauniiseen, mutta hirmu toimivaan esineeseen. Nimittäin O-Kaatimeen. Se miellytti silmää, sopi hyvin käteen ja siitä oli miellyttävä kaataa juotavaa. Jotkin kannut "liruttavat" nestettä ja sotkevat kamalasti, mutta tästä jäävesi vain solisi miellyttävästi lasiin!

Senkki
Haluan tulevaisuuden omakotitaloon kätevän senkin ruokailuhuoneeseen, jonne saa kätevästi mahdutettua erikoisemmat astiat, erikoisaterimet (salaattiottimet, kakkulapiot sun muut) tarjoiluastiat, tabletit, pöytäliinat jne.. Kaikki on sitten käden ulottuvilla ruokapöydän lähettyvillä, eikä keittiössä tarvi olla hirveää kaappilegioonaa kätkeäkseen kaiken edellä mainutun kattausvälineistön :) Vanhat puiset funkkis-henkiset senkit ovat jotenkin hirmu ihania!

Ja nyt jatkamaan romujen lajittelua! Heippa! :)



27.2.2015

Suosikit | Ihonhoitotuotteet

Tykkään itse lukea tuotearvosteluja kosmettiikkatuotteista. Toisen henkilön käyttökokemus puree monin verroin paremmin, kuin pakkauksen mainosseloste. Joskus aina kaipaa vaihtelua ja vinkit on tervetulleita! :) Ajattelinkin esitellä muutamia päivittäisessä käytössä olevia kosmetiikka- ja hygieniatuotteita, joita ilman en varmaan enää pärjäisi.
Oriflame | Optimals Oxygen Boost & Optimals Seeing is Believing
Aloitetaan vaikka luonnollisesti kasvoista ja niiden päivittäisestä hoidosta. Aloin muistaakseni 8-luokan tienoilla käyttää säännöllisesti kasvotuotteita (putsaria, kasvovettä, kosteusvoidetta). Joka päivä niitä ei varmasti tullut silloin käytettyä, mutta tutustuminen valikoiman kirjoon alkoi jo silloin. Onneksi vältyin teininä pahimmalta aknelta ja varsinaisia finniaineita ei tarvinut kauan käyttää :D

Normaalin ihotyypin ansiosta eri tuotteiden testailu on ollu helppoa, sillä normaali/sekaiholle löytyy aina tuotteita. Pahana tapana mulla on käydä iltaisin kuumassa suihkussa ja hetken suihkuttelun jälkeen naama tuntuu joskus hiukkasen kiristävältä. Samoin talvella iho tarvii lisää kosteutta.Onneksi oon löytäny täydellisen tuotesarjan kasvojen kosteutukseen!
Oon toiminu Oriflame-edustajana reilun vuoden ja viime kaväänä mulle tuli tilauksen mukana näytepakkaus uudesta Optimals Oxygen Boost-sarjasta. Tää sarja oli kyllä rakkautta ensi koetuksella! Pistin heti tilaukseen päivä- ja yövoiteen oikeessa koossa. Keväällä mulla oli jopa tapana lenkin jälkeen pestä naama ainoastaan, että saisin levittää tätä nassuun! :D Koostumukseltaan tämä on juuriki täydellistä! Ei lainkaan paksua ja tahmeaa vaan todella raikasta. Tuoksultaankin miellyttävää. Levittyy hyvin ja pienikin määrä riittää. Kuivuu myös todella nopeesti ja hetken päästä iho on täysin mattapintainen ja terveen näköinen. Päivä- ja yövoidetta täydentää vielä saman sarjan silmänympärysvoide. Pidän todella ♥

Tiesitkö että...
Yövoide kattaa 80% päivittäisestä ihonhoidosta. Se onkin tärkein ihonhoitotuote. Yön aikana iho lepää ja "palautuu" päivän rasituksista ja yövoide tukee tätä prosessia.

Psst... Jos kiinnostuit, Optimals sarjaa on tarjolla myös rasvoittuvalle ja kuivalle iholle. Myös pigmenttieroista kärsivälle ja ikääntyneelle iholle löytyy omat putelinsa :)

Yves Rocher | Hyrda     Oriflame | Pure Nature - Aloe Vera
Huulirasvan suurkuluttajana oon todellakin testannu monia monia rasvoja! Kaksi on kuitenkin noussu mun suosikeiksi. Ihana Yves Rocherin Hydra-huulirasva. Koostumukseltaan ihanan paksua ja säilyy huulilla kauan. Toinen hyväksi havaittu huulivoide on Oriflamen Pure Naturals Aloe Vera. Tämä puolestaan kevyempää ja hyvin levittyvää. Imeytyy nopeasti, eikä jätä huulia tahmeiksi. Kauhukseni huomasin, että kumpaakaan näitä ei ainakaan netistä enää löytynyt! Jaiks! Pitänee kokeilla paljon mainostettuja Hurraw!-huulivoiteita, sillä suurena sensaationa mainostetut Baby Lipsit oli ainakin itselleni karvas pettymys.

Oon kokemuksen kautta huomannu, että huulirasvakin menettää tehoaan, jos samaa käyttää kauan putkeen. Viikon verran voi korkeintaan käyttää samaa tuotetta, mutta sitten huulet jotenkin "turtuu" eikä voiteella tunnu enää olevan tehoa. Olenkohan ainut? :D Ratkaisu on kaivaa toinen tuote esille ja käyttää sitä. Vuorottelenkin yleensä näitä kahta ja yöpöydältä löytyy lisäksi vielä vaseliinipurkki ja laukkujen pohjalta pari muuta rasvaa.

Psst... Jos kaipaat extravolyymiä huulillesi ilman piikkejä, koita mun ja siskon hyväksi havaittua neuvoa: Levitä reilu kerros Vitalista huulille ennen nukkumaanmenoa. Aamulla ankkaefekti on taattu ja kaikki tämä ilman myrkky-botoxia!! :D (Tämä siis tehoaa ainakin mulla ja siskolla, lieneekö sitten joku sukujuttu... Mutta kokeilemalla ei menetä mitään.)

Oriflame | Feminelle Special Care
Jatketaan yllättäjällä... Nimittäin Oriflamen Feminelle intiimipesuaineella. Tämän haluan vinkata siitä syystä, että tämän monikäyttöisempää ainetta tuskin kylppäreistä löytyy! Feminelle-sarjaan kuuluu monia intiimihygieniatuotteita, mutta tämä deodoroiva geeli on ehdoton suosikkini. Tämä lyö laudalta apteekin vastaavat valmisteet 5 - 0 ainakin hinnassa (norm. 9€, mutta hyvin usein tarjouksessa) ja riittoisuuskin on omaa luokkaansa. Kukapa arvaisi, että intiimisaippua on nimellisen tarkoituksensa lisäksi täydellinen myös kasvojen pesuun? Hellävaraisuutensa takia myös erinomainen tuote sheivatuille kainaloille. Ja peseepä tällä vaikka pienen 2v. kylpijänkin ;) Tätä raikkaan tuoksuista monitoimituotetta ilman en enää pärjäisi ♥
Garnier Fructis | DENSIFY shamppoo & GOODBYE DAMAGE hoitoaine
Kun muutettiin, oli haettava kaupasta pikaisesti uudet hiustuotteet. Hetken mielijohteesta päätin testata Garnierin Densify shamppoota, jonka luvataan pöyhentävän hiuksia huomattavasti. Valitettavasti tää oli mulle hiukan vikaostos, sillä mulla ei ole ikinä ollut ongelmaa hiusten tuuheuden kanssa. Päinvastoin oon usein leikkauttanu niitä ohuemmaksi. Mainoksen uhrina vaan oli pakko testata millainen leijonan harja mulle tulisi ;)

Oon aina tykänny kovasti Garnierin hiustuotteiden raikkaasta tuoksusta ja niissä on markettituotteeksi hyvä hinta-laatusuhde. Goodbye Damage on kuitenkin tuote, joka on ollu mun hiusten pelastus! Se kyllä oikeasti lunstaa lupauksensa ja hiukset tuntuu ja näyttää paljon parempilaatuisilta. Densifyn loputtua ajattelin mennä ostamaan Goodbye Damagen shamppoonkin.

Kerron teille salaisuuden: Raskaushormonien turvin oon onnistunu pidentämään hiustenpesuvälin yhteen viikkoon!! Mulla onkin perjantaisin aina hiustenpesupäivä ;) Saas nähdä raskauden loputtua ja hormonitason normalisoiduttua joudunko taas alkaa pesemään hiuksia joka toinen päivä... Pehmeiden hiusten salaisuuden voit lukea täältä.


Muutama "tätä ilman en enää eläisi" mulla löytyy vielä meikkien maailmasta, mutta niihin palataan myöhemmin! Adios! :) 

Jakakaa ihmeessä kokemuksia kyseisistä tuotteista tai jostain ihan muista!

26.2.2015

Tuunistettava tyyli

Oltiin vajaa viikko sitten IdeaParkissa ystävän, siskon ja hänen poikaystävänsä voimalla lunastamassa siskon joululahja-lupausta viedä mut shoppailemaan ja valkkaamaan jotain mieleistä. Oli mukava viettää tyttöaikaa viimesiä kertoja ennen synnytystä. Tosin shoppailu ei lainkaan napannu, sillä rahaa mulla ei ollut lainkaan mukana (olihan tää päivä tarkotus vetää siskon piikkiin) ja mitään vaatetta ei pystynyt sovittaa. Kahden viikon päästä maha olisi poissa, joten raskausvaatteita oli turha katsella. "Normaalivaatteita" olis ollu vaan masentavaa kiikuttaa sovituskoppiin huomatakseen, ettei ne edes mahdu ison mahan kanssa :D Tälläinen shoppailu-elämys tekisi kyllä itse kullekkin varmasti hyvää joskus. Silmät nimittäin avautuu ihan uudella tavalla.

Gina Tricotin koruosastolla mua rupesi huvittamaan, kun Miljan kanssa käytiin seuraava keskustelu: Minä: "Voi katso, näistä korviksista tulee aivan eräs henkilö mieleen. Juur sellaset, mikkä sillä vois olla!"
Milja: "Niin muuten tuleekin. Ihan sen tyyliset"
Katseeni osui yllä oleviin korviksiin ja mutisin mielessäni "Ompas ihanat korvikset"
Milja jatkaa: "No noi on taas ihan sun tyyliset korvikset."
Ei tarvinut paljon miettiä, mitä sisko saisi mulle kustantaa ravintelin lisäksi ;) 

Tiedätte varmasti kyseisen "ahaa elämyksen", kun jonkin tietyn vaatteen, hiustyylin tai vaikka sisustus-jutun yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön. Tää on ihan sen tyylinen. Oman tyylin luominen ja vakiinnuttaminen ei aina välttämättä ole helppoa ja aika ajoin sitä etsii omaa suuntaansa. Ja välillä päivittäminen onkin paikallaan, sillä itse näyttäisin varmasti aika koomiselta, jos pukeutuisin edelleen 7-luokan tavoin napapaitaan, ökyleveisiin ja kireisiin farkkuihin ja skeittikenkiin :D Tietysti myös tyyli kehittyy ja muuttuu luonnostaan iän ja elämäntilanteiden myötä. Sen "oman jutun" kuitenkin usein tunnistaa, se yksinkertaisesti miellyttää silmään ja iskee kuvailemattomalla tavallaan. En mäkään saanu näitä korviksia koko aikana mielestäni, ennen kuin kävin ne mukaani hakemassa. ;) Tyyli on mielestäni onnistunut, kun se imartelee kantajaansa ja juurikin tuollainen "tunnistaminen" kielii onnistuneesta tyylistä. Ainakin persoonallisesta. Jokaisen ei tarvi päivittää ulkoasuaan voimassa olevien trendien mukana. 

Oon aina tykänny boheemista tyylistä ja oon ihan otettu, jos mut yhdistetään pitämääni tyyliin :) Vuosia sitten oon ehkä "pihtaillu" ja ollu ujompi pukeutumaan niinkun haluan ja mistä pidän. On pitänyt kulkea massan mukana. Kaupoissa kuitenkin oon katsellu ja ihaillu jotakin mielestäni ihania juttuja, mutta jostain kumman syystä en oo tehny elettäkään, että itse oikeasti näyttäisin ja edustaisin sitä tyyliä. Odotin jotain hetkeä, jolloin alan pukeutua ja sisustaa tietyllä tyylillä ja sitä ennen pelkäsin mainita mieltymyksistäni, ettei kukaan vaan "varastais" ideoitani ja sitten vaikuttaisin matkijalta. Tärkein asia kuitenkin oli unohtunut: Ylpeys kantaa tyyliään.

Muutama vuosi sitten kuitenkin tapahtui käänne, sillä aloin rohkeasti käyttää juuri niitä vaatteita, kun ite haluan ja hehkuttaa juuri sellaista sisustusta, kuin ite haluan. Tehdä selväksi, mistä pidän. Tuntui mahtavalta, kun joku yhdisti mut johonkin mun mielestä ihanaan juttuun! :) Olin aivan täpinöissäni, kun "hippityyli" tuli viime kesänä ihanine kuoseineen muotiin ja kaupat pursuilivat mitä ihanempia vaatteita!! Ja silloin musta tuntu tyhmältä käyttää sellasta, koska se ei ollu "se mun juttu" kun sitä oli kaikilla :D Hassua, eikö?

Mielestäni tyylikäs ihminen edustaa rohkeasti ja uniikisti omaa mieltymystään. Hän tekee muillekkin selväksi mistä pitää, ilman että pelkää oman tyylinsä katoavan jonkun "matkittua" sitä. Trendikäs ihminen osaa vielä yhdistellä nerokkaasti omaan tyyliinsä kulloinkin muodissa olevia yksityiskohtia.

Hän ei vain ihaile jotakin. Hän toteuttaa sitä.







25.2.2015

Viimeisiä viedään

Niinkuin jo aikasemmin kerroin, meidän perheessä eletään jännittäviä aikoja. Uuden perheenjäsenen laskettu aika on 5.3. ja tänään rv38+6. Vauva voi siis hätyyttää meidät synnytyslaitokselle hetkellä millä hyvänsä. Olisin tämän tiellä olevan eturepun kanssa jo niin kypsä lähtemään jakautumaan! :D
Raskaustouhu ei ole miteenkään uutta, sillä esikoisen syntymästä on 2v 3kk aikaa ja kaikki loppuraskauden tukaluudet vielä "tuoreena" muistissa. Viime yönä oli jo hiukan erilainen olotila verrattuna muihin öihin ja ajattelin masukuvien jakamisen olevan kohdillaan, kun vielä yhtenä palasena ollaan.

Raskaus on sujunut taas kadehdittavan helposti, sillä oon koko aikana oksentanu kerran ja suurimmilta hormonimyrskyiltäkin on vältytty (tai läheiset on välttyny). Alhaisen hemoglobiinin takia alkuraskaudessa olin kylläkin aikas väsynyt ja voimaton ja leikkipuistoon lähtö loppukesän helteiden keskellä oli päivän suuri saavutus :D Huonoa omatuntoa potien olen turvautunut varmaan turhankin usein Muumilaakson Tarinoiden voimaan.

Väsymyksen täyteisestä alusta selvittyä edessä oli isohkoja muutoksia. Häät ja muutto Tampereelle 300km:n päästä. Taas oli uusi ympäristö ja totuttautuminen. Asiaa ei pahemmin helpottanut se, että uusi asuntomme on kerrostalon kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ole hissiä. Mahan kasvaessa rappuset käy täydestä jumpasta!! Esikoinenkaan ei aina suostu suosiolla itse kapuamaan portaita ylös, joten monesti oon varmaan näyttäny kulkukauppiaalta laukku, poika ja kauppakassit käsissä portaita taapertaessani :D

 Pieni mies ja uudet kuviot on saanu melkein jopa unohtamaan olevani raskaana. Supistukset ja pienet potkut on kyllä rv17 asti muistutelleet, että kannan pientä salamatkustajaa kaiken aikaa mukanani. Nykyään kyllä masu on jo niin iso, ettei sitä enää niin vain unohda. Pyykkäsin pienet vauvanvaatteet jo kuukausi sitten, jotta saisi vähän jotain konkreettista. Hoitopöytä ja kehtokin on tuotu meidän makkariin, joten perheenlisäys tuntuu jo ihan todelta.

Kuitenkin, mitä lähemmäksi laskettua aikaa tullaa, sitä hitaammin aika matelee. Mitä pulleemmaksi kasvaa, sitä vetelämmältä ja väsyneemmältä olo tuntuu. Kumpa pienokainen saapuisi jo perheeseemme! ♥







24.2.2015

Ajatuksia bloggaamisesta

Oon viime aikoina täyttäny tyhjiä hetkiäni selailemalla eri blogeja. Niistä päädyin muistelemaan omaa blogin alottamistani 2010, kun pohdin pääni puhki Osaanko kirjottaa tarpeeksi mielenkiintosesti? Onko mun kuvat tarpeeksi hyvälaatusia? Oonko tarpeeksi kiinnostava bloggaajana? Kehtaanko ylipäänsä kirjoittaa mitään ajatuksiani julkisesti?

Pohdin ja pohdin. Päätin perustaa blogin. Tykkään kirjoittaa ja mulle se onkin tapa purkaa ajatuksiani. Tykkään myös valokuvauksesta. Mietin kuitenkin, onko mun elämäni tarpeeksi kiinnostavaa ja jaksanko jakaa asioitani säännöllisesti. Mulla oli joku ihme käsitys siitä, mitä bloggaajan tulee olla. Ja se ei ainakaan ole tavallinen ihminen. Nyt kuitenkin kun uusia blogeja nousee pystyyn kun sieniä sateella, oon ruvennu ajattelemaan hieman toisella tavalla. Vähän aikaa sitten bongasin uuden blogin, jonka ihanan Tanian hyvä kirjoitus kirjoitus bloggajien kiiltokuvamaisesta elämästä kiteyttää hyvin mun "alkoaikojen" ajatukset. Naurattaakin nyt ajatus "hyvän bloggaajan kriteereistäni", sillä huomaan, että kirjoittajan aktiivisuus, ihana ja positiivinen persoona, erottuvuus, sisällön koukuttavuus ja hauska, inspiroiva ote ovat paljon mieluisempia luettavia kuin illuusio täydellisestä elämästä. Bloggaajakin on kuitenkin tavallinen ihminen. Ja hyvä bloggaaja osaa tuoda sen näkyville.

Kuitenkin olen aina nauttinu blogiini kirjoittaessani. Oon myös tietynlaisessa elämän risteyskohdassa, sillä toinen lapsi syntyy minä päivänä tahansa ja kk päässä häämöttää muutto uudelle paikkakunnalle. Hetken aikaa oon kaivannu jotakin harrastusta ja pysyvää tekemistä. Kaksi lasta varmasti pitää tarpeeksi kiireisenä :D Kaipaan kuitenkin myös jotain omaa kotiäitiyden vastapainoksi. Viime aikoina blogeja lukiessani, oon saanu niistä valtavasti inspiraatiota ja monesti mietinki (ideoita ku vilistää päässä jatkuvasti) että olis kiva jakaa niitä ja toimia hyvässä tapauksessa myöskin inspiraationlähteenä muille. :) 

 Tästä jatketaan, moi moi! :)





Varoitus!!

Pitkä sessio tuli päätökseensä ja blogin ulkokuori pistettyä uuteen uskoon! Pienenä varoituksen sanana kuitenkin, että tästä alaspäin lukeminen on jokaisen omalla vastuulla, sillä bloggeri on taatusti heitelly kuvat ja tekstit miten sattuu, kun säädin leveyksiä uudestaan. Joka tapauksessa en itse uskalla edes "menneeseen katsoa" ettei ala ärsyttää liikaa :D Ja onhan tämä blogi nimensä mukaisesti "tarina" musta, joten tuntuis hölmöltä lähteä vanhoja tekstejä uusien asetusten takia poistelemaankaan, joten katsokoon ken uskaltaa!
 Hyvää yötä! :)