Tämä nainen innolla odottaa kun 30.8.2014 tulee kalenteriin, sillä silloin lausutaan maaginen T A H D O N ! En voi sanoo, että järjestelyt olisi turhan aikaisin alotettu, sillä tän vuoden puolella niistä on vasta kunnolla alettu puhua. Kihloissa ollaan kuitenkin oltu jo 6.2.2012 asti.
Niinkuin jokainen morsian, mäkin haluan häideni olevan ennemmin ilo ja puheenaihe sukulaisten ja ystävien huulilla kuin vuoden suurin katastrofi. Siispä kunnon valmistelut edesauttavat ensimmäisen toteutumista. Ei siis ihme, jos puolen vuoden aikataulu välillä tuo uniin pelon häiden epäonnistumisesta. Ainakin mä tunnun stressaavan alitajuisesti aiheesta.
Kaikki alkoi sormuksesta. Olin lajittelemassa postia, kun Kultajousen kuvaston vuoro tuli lentää paperilaatikkoon. Päätin kumminkin plärätä esitteen. Yksi valkokultainen yksilö jäi kutkuttamaan, joten repäsin sen irti ja otin talteen. Noin viikon kuvaa aina sillon tällön tuijoteltuani päätettiin käydä katsomassa ko sormusta liikkeessä. Tunnetusti kuvissa mieleen kauneudellaan painuvat korut eivät olekaan luonnossa niin säväyttäviä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön ja tämä sormus oli entistä kauniimpi liikkeen sormusrivissä. Oikea koko piti tilata ja parin viikon päästä töistä tuli kotiin timanttisormus kädessään polvistunut mies! Olin myyty.
Kun valmistelut virallisesti lähti käyntiin, suurin pulssinnostattaja oli hääpaikka. Alkuun mietittiin jopa avioitumista Espanjan maaperällä, siellä missä tavattiinkin. Päädyttiin kumminkin pitämään häät Suomessa. Olisin halunnut vanhan ladon hämyisen kotoisalla tunnelmalla ja kynntilöillä, peltoaukean jättimäisellä valkoisella teltalla aurinkopaisteen ja kukkien kera tai merenrannan auringonlaskulla, hääkaarella ja suolaisessa tuulessa lepattavilla koristeilla. Alkuun tuntui, että hiuksiin ei jäisi muuta kuin harmaata pigmenttiä kunnes meillä olisi paikka juhlia.. jos olisi. Meidän paikaksi siunaantui kuitenkin eräs ihana saari. Siitä sitten myöhemmin.
Morsiuspuku olikin helpompi case, kun oletin. Lähdettiin kaasottarien kanssa Treelle Morsiudgalleriaan ja puku tarttui mukaan muutaman tunnin päälle_ja_pois_ja_päälle_ja_pois-rumban jälkeen. Kuvaa en voi julkaista, sillä V ei saa nähdä pukua ennen suurta päivää, mutta valintakriteerinä oli "ei mitään pöyhköö, muttei mitään yöpukua ja sen on oltava puhtaanvalkonen hippimekko". Jotkut krumeluurit hopeekoristellut valkoset sandaalit pitäis vielä tilata mekon pariksi.
Nyt on kortit ja koristuksen pääpiirteinen suunnittelu työn alla. Juhlapaikkaa ei olla vielä päästy tsekkaamaan käytännössä, joten on parasta tyytyä nettisivujen kuvamateriaaliin ja olla suunnittelematta liikoja tässä vaiheessa. Kuvien perusteella tuolien selkänojiin pitäisi ainakin saada jotain häähumuntuojaa. Päässä on jo pari ideaa..
Näihin morsiuspuvunvalkeisiin tunnelmiin päätän häähöpötyksen tältä erää, adios! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti