Kutsukortit häihin

Vihdoin sain hääkorttipiperryksen päätökseen ja tässä valmista jälkeä:

 

Mikään mahdottomuus tää projekti ei ollu, kun väkerrettävien korttien lukumäärä 22 ei ollut päätähuimaava. Ystävän kovasta "on sulla näpertämistä" varoittelusta huolimatta urakkaan tuli ryhdyttyä ja täytyy myöntää, että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Kutsut on iha meidän näköset :) Yhteishinta tarvikkeilla oli vajaa 45€ ja aikaa kului noin 10h.

Kun aloin miettiä kutsukortteja, halusin selkeesti jotain ei-niin-tavanomaista ja kaunista. Sama se vaikka aikaa, vaivaa (rahaakin) tuhlaantuis enemmän kun kenties klassisempien kutsujen luonnissa! :D Selailin ja tuskailin useita tunteja Googlen kuvahaku ruudussa. Paras oli tää malli, missä on ulkokuori ja sepustukset selkeesti erikseen. Ja mikä kuvaisikaan mua ja V:tä enemmän kuin romppeet! :D 

Aikani noita sydämiä metsästettyäni löysin tarkoitukseen täydellisiä rompe-sydämiä! Näitä killuttimia oli vielä neljässä eri ulkomuodossa, joten uniikit kortit oli tiedossa. Toi keskustakin tuotti päänvaivaa, kun ensin kaavailin mielessäni jotain paperia, josta reunat olis mahdollisesti revitty/poltettu, mutta onneksi askartelu-kaasoni löysi täyteen ahdetusta Nokian kauppahuoneesta? ko romanttisen kankaan. Siinä tuntui täyttyvän kaikki kriteerit; sopivan häämäinen ylellisen "kohokuvioidun pitsin" ansiosta ja väri oli just eikä melkein, se oli vielä ihan meidän näköstäkin! 5 metrin verran tuli haalittua myös tuota hopeenhohtavaa "verkkokangasta"(no mikä ihme sen nimi on?), sillä sitä mun vain oli saataVA! :D

Enää postitus olis edessä ja sitten on kutsujen osalta valmistelut tehty! Huojentaa, kun saa asioita pois TO DO-listalta! :) 

Hääasiaa

Tämä nainen innolla odottaa kun 30.8.2014 tulee kalenteriin, sillä silloin lausutaan maaginen T A H D O N ! En voi sanoo, että järjestelyt olisi turhan aikaisin alotettu, sillä tän vuoden puolella niistä on vasta kunnolla alettu puhua. Kihloissa ollaan kuitenkin oltu jo 6.2.2012 asti. 

Niinkuin jokainen morsian, mäkin haluan häideni olevan ennemmin ilo ja puheenaihe sukulaisten ja ystävien huulilla kuin vuoden suurin katastrofi. Siispä kunnon valmistelut edesauttavat ensimmäisen toteutumista.  Ei siis ihme, jos puolen vuoden aikataulu välillä tuo uniin pelon häiden epäonnistumisesta. Ainakin mä tunnun stressaavan alitajuisesti aiheesta.

Kaikki alkoi sormuksesta. Olin lajittelemassa postia, kun Kultajousen kuvaston vuoro tuli lentää paperilaatikkoon. Päätin kumminkin plärätä esitteen. Yksi valkokultainen yksilö jäi kutkuttamaan, joten repäsin sen irti ja otin talteen. Noin viikon kuvaa aina sillon tällön tuijoteltuani päätettiin käydä katsomassa ko sormusta liikkeessä. Tunnetusti kuvissa mieleen kauneudellaan painuvat korut eivät olekaan luonnossa niin säväyttäviä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön ja tämä sormus oli entistä kauniimpi liikkeen sormusrivissä. Oikea koko piti tilata ja parin viikon päästä töistä tuli kotiin timanttisormus kädessään polvistunut mies! Olin myyty.

Kun valmistelut virallisesti lähti käyntiin, suurin pulssinnostattaja oli hääpaikka. Alkuun mietittiin jopa avioitumista Espanjan maaperällä, siellä missä tavattiinkin. Päädyttiin kumminkin pitämään häät Suomessa. Olisin halunnut vanhan ladon hämyisen kotoisalla  tunnelmalla ja kynntilöillä, peltoaukean jättimäisellä valkoisella teltalla aurinkopaisteen ja kukkien kera tai merenrannan auringonlaskulla, hääkaarella ja suolaisessa tuulessa lepattavilla koristeilla. Alkuun tuntui, että hiuksiin ei jäisi muuta kuin harmaata pigmenttiä kunnes meillä olisi paikka juhlia.. jos olisi. Meidän paikaksi siunaantui kuitenkin eräs ihana saari. Siitä sitten myöhemmin.

Morsiuspuku olikin helpompi case, kun oletin. Lähdettiin kaasottarien kanssa Treelle Morsiudgalleriaan ja puku tarttui mukaan muutaman tunnin päälle_ja_pois_ja_päälle_ja_pois-rumban jälkeen. Kuvaa en voi julkaista, sillä V ei saa nähdä pukua ennen suurta päivää, mutta valintakriteerinä oli "ei mitään pöyhköö, muttei mitään yöpukua ja sen on oltava puhtaanvalkonen hippimekko". Jotkut krumeluurit hopeekoristellut valkoset sandaalit pitäis vielä tilata mekon pariksi.

Nyt on kortit ja koristuksen pääpiirteinen suunnittelu työn alla. Juhlapaikkaa ei olla vielä päästy tsekkaamaan käytännössä, joten on parasta tyytyä nettisivujen kuvamateriaaliin ja olla suunnittelematta liikoja tässä vaiheessa. Kuvien perusteella tuolien selkänojiin pitäisi ainakin saada jotain häähumuntuojaa. Päässä on jo pari ideaa..

Näihin morsiuspuvunvalkeisiin tunnelmiin päätän häähöpötyksen tältä erää, adios! :)