Hääpuhe Villelle

Kuuntelin ekaa kertaa häiden jälkeen meidän häätanssin, Pink Floyd - High Hopes , ja kulkeuduin taas muistoissa Espanjan suloiseen lämpöön Villen kainaloon. Samalla tajusin, ettei mun päässä muhinut hääpuhe päätynyt, kun raakavedoksena mumistuna Villen korvaan hääiltana. Tässä puhe:


Rakkaani. Villeni, oi valoni!

Muistan illan, kun meillä oli tukahduttava riita takana ja istuin autossa parkkipaikalla. Sä olit hakemassa tupakkaa Valintatalosta. Sää oli harmaa ja sateinen, samoin kuin mielikin sanojen repimänä. Kuuntelin radiota, kunnes alkoin soimaan eräs biisi. Katselin kun sadepisarat valuivat vasten auton tuulilasia lohduttoman väritön taivas taustanaan. Kuuntelin tarkkaan laulun sanoja. Ville Valon lyriikat iski tajuntaan sulattavalla voimallaan kaiken sen kiukun ja turhautumisen läpi: "In joy and sorrow my home's in your arms."

Kun Espanjassa ensimmäistä kertaa otit mut syleilyysi, oli siinä niin turvallinen olla. Mikään maailman paha, ei siitä pyystyisi mua tavoittamaan. Ja kun sun vahvat kädet kulki maagisesti silittäen pitkin mun selkää , tunsin jotain. Tiesin, ettei mun koti olisi missään muualla. Yhä edelleen ja edelleen, kun otat mut rintaasi vasten iltaisin ja hivelet mun hiuksia, mä olen kotona.

Ja siitä hetkestä asti, kun lausuttiin toisillemme "tahdon", mä olen omistanut sen tontin, jolla mun koti sijaitsee!! >:D Mitä muuta ihminen enää tarvitsee...


Ville, rakastan sinua! ♥
♥:lla vaimosi
 

Kutsukortit häihin

Vihdoin sain hääkorttipiperryksen päätökseen ja tässä valmista jälkeä:

 

Mikään mahdottomuus tää projekti ei ollu, kun väkerrettävien korttien lukumäärä 22 ei ollut päätähuimaava. Ystävän kovasta "on sulla näpertämistä" varoittelusta huolimatta urakkaan tuli ryhdyttyä ja täytyy myöntää, että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Kutsut on iha meidän näköset :) Yhteishinta tarvikkeilla oli vajaa 45€ ja aikaa kului noin 10h.

Kun aloin miettiä kutsukortteja, halusin selkeesti jotain ei-niin-tavanomaista ja kaunista. Sama se vaikka aikaa, vaivaa (rahaakin) tuhlaantuis enemmän kun kenties klassisempien kutsujen luonnissa! :D Selailin ja tuskailin useita tunteja Googlen kuvahaku ruudussa. Paras oli tää malli, missä on ulkokuori ja sepustukset selkeesti erikseen. Ja mikä kuvaisikaan mua ja V:tä enemmän kuin romppeet! :D 

Aikani noita sydämiä metsästettyäni löysin tarkoitukseen täydellisiä rompe-sydämiä! Näitä killuttimia oli vielä neljässä eri ulkomuodossa, joten uniikit kortit oli tiedossa. Toi keskustakin tuotti päänvaivaa, kun ensin kaavailin mielessäni jotain paperia, josta reunat olis mahdollisesti revitty/poltettu, mutta onneksi askartelu-kaasoni löysi täyteen ahdetusta Nokian kauppahuoneesta? ko romanttisen kankaan. Siinä tuntui täyttyvän kaikki kriteerit; sopivan häämäinen ylellisen "kohokuvioidun pitsin" ansiosta ja väri oli just eikä melkein, se oli vielä ihan meidän näköstäkin! 5 metrin verran tuli haalittua myös tuota hopeenhohtavaa "verkkokangasta"(no mikä ihme sen nimi on?), sillä sitä mun vain oli saataVA! :D

Enää postitus olis edessä ja sitten on kutsujen osalta valmistelut tehty! Huojentaa, kun saa asioita pois TO DO-listalta! :) 

Hääasiaa

Tämä nainen innolla odottaa kun 30.8.2014 tulee kalenteriin, sillä silloin lausutaan maaginen T A H D O N ! En voi sanoo, että järjestelyt olisi turhan aikaisin alotettu, sillä tän vuoden puolella niistä on vasta kunnolla alettu puhua. Kihloissa ollaan kuitenkin oltu jo 6.2.2012 asti. 

Niinkuin jokainen morsian, mäkin haluan häideni olevan ennemmin ilo ja puheenaihe sukulaisten ja ystävien huulilla kuin vuoden suurin katastrofi. Siispä kunnon valmistelut edesauttavat ensimmäisen toteutumista.  Ei siis ihme, jos puolen vuoden aikataulu välillä tuo uniin pelon häiden epäonnistumisesta. Ainakin mä tunnun stressaavan alitajuisesti aiheesta.

Kaikki alkoi sormuksesta. Olin lajittelemassa postia, kun Kultajousen kuvaston vuoro tuli lentää paperilaatikkoon. Päätin kumminkin plärätä esitteen. Yksi valkokultainen yksilö jäi kutkuttamaan, joten repäsin sen irti ja otin talteen. Noin viikon kuvaa aina sillon tällön tuijoteltuani päätettiin käydä katsomassa ko sormusta liikkeessä. Tunnetusti kuvissa mieleen kauneudellaan painuvat korut eivät olekaan luonnossa niin säväyttäviä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön ja tämä sormus oli entistä kauniimpi liikkeen sormusrivissä. Oikea koko piti tilata ja parin viikon päästä töistä tuli kotiin timanttisormus kädessään polvistunut mies! Olin myyty.

Kun valmistelut virallisesti lähti käyntiin, suurin pulssinnostattaja oli hääpaikka. Alkuun mietittiin jopa avioitumista Espanjan maaperällä, siellä missä tavattiinkin. Päädyttiin kumminkin pitämään häät Suomessa. Olisin halunnut vanhan ladon hämyisen kotoisalla  tunnelmalla ja kynntilöillä, peltoaukean jättimäisellä valkoisella teltalla aurinkopaisteen ja kukkien kera tai merenrannan auringonlaskulla, hääkaarella ja suolaisessa tuulessa lepattavilla koristeilla. Alkuun tuntui, että hiuksiin ei jäisi muuta kuin harmaata pigmenttiä kunnes meillä olisi paikka juhlia.. jos olisi. Meidän paikaksi siunaantui kuitenkin eräs ihana saari. Siitä sitten myöhemmin.

Morsiuspuku olikin helpompi case, kun oletin. Lähdettiin kaasottarien kanssa Treelle Morsiudgalleriaan ja puku tarttui mukaan muutaman tunnin päälle_ja_pois_ja_päälle_ja_pois-rumban jälkeen. Kuvaa en voi julkaista, sillä V ei saa nähdä pukua ennen suurta päivää, mutta valintakriteerinä oli "ei mitään pöyhköö, muttei mitään yöpukua ja sen on oltava puhtaanvalkonen hippimekko". Jotkut krumeluurit hopeekoristellut valkoset sandaalit pitäis vielä tilata mekon pariksi.

Nyt on kortit ja koristuksen pääpiirteinen suunnittelu työn alla. Juhlapaikkaa ei olla vielä päästy tsekkaamaan käytännössä, joten on parasta tyytyä nettisivujen kuvamateriaaliin ja olla suunnittelematta liikoja tässä vaiheessa. Kuvien perusteella tuolien selkänojiin pitäisi ainakin saada jotain häähumuntuojaa. Päässä on jo pari ideaa..

Näihin morsiuspuvunvalkeisiin tunnelmiin päätän häähöpötyksen tältä erää, adios! :)

Auringonsäteitä ja valokuvausta

Kevätaurinko valaa taas säteitään pölyisiin huoneisiin ja innottaa laiskimmankin siivoojan tarttumaan rättiin. Lisääntynyt luonnonvalo johti ideasta toteutukseen; kevätkuvauksiin. Saatiin villi idea räpsiä "sellaset kevätsateen kastelemat hiukset" kuvia, ynnä tässä tuloksia.

  

Hiukset sai taas hiukka väriä pintaan viime viikolla. Napsittiin siskon kanssa tylsyyteen kännykkäkameralla kuvia ja suu loksahti auki: "Onko mun hiukset noin vihertävät?!" >> Äkkiä kauppaan haalimaan värjäystarpeita :D

Pehmeiden hiusten salaisuus

Hyvät neuvothan ovat jaettavaksi, joten pehmeiden hiusten myytin puoli vahingossa murtaneena, tässä kotikonsti:

Hoksasin tän reseptin aivan vahingossa, ku anoppi oli heittämässä roskii sitruunapulloa vanhan päiväyksen takia. Pelastin sen hiusoperaatiota varten. Tunnetusti tuoreista sitruunoista puristettu mehu on omiaan hiusten syväpuhdistuksessa ja sävykin vaalenee havaittavasti! Nyt testissä oli keittiöön unohdettu sitruunatiiviste kera viime vuotinen päivämäärä. 

Kostutin kuivat hiukset sitruunamehutiivisteellä ja kiepautin ne nutturalle suihkun ajaksi Pikku Myyn tapaan. Litku kerkesi vaikuttaa noin 15 min. ajan. Huuhdottuani tuoksunsa kadottaneen sitruunamehun, vaahdotin hiuksiin Schwarzkopfin Hopea Shamppoota. Kyseinen puteli sisältää Amino Cell Rebuild-teknologian, jonka luvataan palauttavan hiusten luonnollisen elastisuuden. Vaikutusaikaa noin 2-5min. oman vaalennusmieltymyksen mukaan. Shamppoon vaikuttaessa harjasin hiukset selviksi. Hopea shamppoota seurasi jokaiselle hiustenvärjääjälle tuttu tuote: Schwarzkopfin Hoitoaine -väripurkkien antia. Samoin myös hoitoaineen aikana setvin hiukset harjan avulla. Taas muutama minuutti odottelua. Hoitoaineen huuhtelun jälkeen annoin hiusten läpi virrata vielä vilpoista vettä. Värikäsittelyn jälkeen oon normaalisti huudellut jääkylmällä vedellä kiillon saamiseksi.

Loppuun vielä muutama mieleen painunut hiuskikka:

Shamppoon huuhtelun tulee kestää vaahdottamista kauemmin

Pidä huolta, ettei hoitoainetta joudu tyveen

Kylmä vesi sulkee "hiussuomuja", tuloksena kiiltävät ja helposti selvitettävät hiukset

Ja äidin kertoma tarina prinsessoista, joiden päivittäisiin askareisiin kuului 100 harjanvetoa. Hiukset kasvoivat pitkiksi ja paksuiksi. Eikä tee pahaa meille tavallisille ihmisillekään ;)