Tällä viikolla maanantai ja tiistai kului Mäntän orientaatiopäivillä. Pikkuihminen piti luottaa vanhempien hellään huomaan ja matkaan piti lähteä ennen 7:00:aa aamulla!! Herätykset luultavasti oliki kovin koettelemus koko matkalla. Aamuihmisyys kumminkin palkitsi, sillä halki mutkaisen maaseututien läpi huristellessani näkymä oli uskomaton: Viljapeltojen kultaisten tähkien keskellä leijui aamu-usva. Taivaanrannasta pilkistelevä aurinko siivilöityi usvan lomasta, saaden koko pellon hohtamaan. Miksei kamera ollut mukana?!
Matka sujui vaivatta ja yksi kahvinnouto-operaatio Orituvalla. Perille päästiin huolimatta siitä, että navigaattori huusi reittiohjeita Hellsingin suuntaan. Olin aamutokkurassa ohjelmoinut Mion opastamaan mut Jokelan sairaalaan, Pääkaupunkiin :D Maanantain paluumatkalla onnistuin hoilottamaan kurkun kipeäksi. Tiistaina seurana istui kaksi Treemansterin juna-asemalle liftannutta luokkalaista.
Ovet opiskelun ihmeelliseen maailmaan avautui kahden päivän auditoirossa istunnalla muutaman opettajan johdolla. Oli mukava huomata, että ryhmä koostui niinki eri ikäisistä ja elämänvaiheisista ihmisistä. Opiskelut starttaa sitten 2.9. toden teolla.
Onnistuin saamaan siltä reissulta itselleni myös syyslenssun. Sen siitä
saa kun vastustuskyky kattaa vain kodin seinien sisällä leijailevat
pasillit, ulottuen ehkä ruokakauppaan :D Nyt kuumeisen olon nujertamia päiviä oon kuluttanut lukemalla vatsalihaksia kasvattavaa keskustelua valokuvaus-alan turhuudesta, sekä kuvaten koruja (postaus alempana).
Möys mökkikauden lopahtamispirskeitä vietetään tänä viikonloppuna Kokkolan venetsialaisilla, mutta eipä ole toipilaalla asiaa pihalle. Rakettien ujellusta pääsi kumminkin kuulemaan myös kotoa käsin, vaikkakin tällä pitäjällä oli pommikielto.
Palailemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti