Hiuspiristettä

Koulupuuhat on lähteny ihan mallikkaasti käyntiin; tän viikon tehtävät jo eilen palautettu. Ihan hauska olla taas koulun penkillä - siis kotisohvalla ja näpryttää tehtäviä. Vähän jotakin jumppaa aivoille.

Toissa iltana päätin ekstemporé piristää myös kuontaloani. Viimenen koko pään kattava värjäys tapahtui viime kesänä, että vähän jo tarvittiinkin vaihtelua. Raitoja sun muuta pientä on kylläkin tullut maalailtua senkin jälkeen. Yllätyksekseni hiuksista tuli pehmeämmät ja kiiltävämmät ja värikin on nyt luonnollisempi sen haalistuneen punertavan sijaan. Tässä tuloksia:

 Pituutta näillä haivenilla on jo sen verran, että niillä voi viikseillä!! Kaks vuotta sitten niskavillat piti vielä SHEIVATA, silloinen Victoria Beckham-potta kun oli niin lyhyt. Raskausaika kasvatti hiuksia aivan älyttömästi ja näitä on jopa lyhennetty moneen otteeseen! Kyllä kasvunopeus menee keskimääräisestä 1cm/kk heittämällä ohi. Mutta hyvä niin. Unelmissa rinnan alle ulottuvat kutrit ja luultavasti tämän hehkutuksen jälkeen pituuskasvu tyssää. *kop kop

Värjäsin vain latvoista entisen värin rippeet piiloon, edelliset raidat päälaelle turveen keräten. Vaalea kohta värjääntyi L'oreal Paris 8:lla ja tumma osuus alla Garnier Nutrisse 5:lla.

 Väristä tuli kyllä entistä luonnollisempi. Vastaa aika lailla mun ihan omaa kesänvaalentamaa sävyä. Olen tyytyväinen!

Koulua ja nenäliinoja

Tällä viikolla maanantai ja tiistai kului Mäntän orientaatiopäivillä. Pikkuihminen piti luottaa vanhempien hellään huomaan ja matkaan piti lähteä ennen 7:00:aa aamulla!! Herätykset luultavasti oliki kovin koettelemus koko matkalla. Aamuihmisyys kumminkin palkitsi, sillä halki mutkaisen maaseututien läpi huristellessani näkymä oli uskomaton: Viljapeltojen kultaisten tähkien keskellä leijui aamu-usva. Taivaanrannasta pilkistelevä aurinko siivilöityi usvan lomasta, saaden koko pellon hohtamaan. Miksei kamera ollut mukana?!

Matka sujui vaivatta ja yksi kahvinnouto-operaatio Orituvalla. Perille päästiin huolimatta siitä, että navigaattori huusi reittiohjeita Hellsingin suuntaan. Olin aamutokkurassa ohjelmoinut Mion opastamaan mut Jokelan sairaalaan, Pääkaupunkiin :D Maanantain paluumatkalla onnistuin hoilottamaan kurkun kipeäksi. Tiistaina seurana istui kaksi Treemansterin juna-asemalle liftannutta luokkalaista.

Ovet opiskelun ihmeelliseen maailmaan avautui kahden päivän auditoirossa istunnalla muutaman opettajan johdolla. Oli mukava huomata, että ryhmä koostui niinki eri ikäisistä ja elämänvaiheisista ihmisistä. Opiskelut starttaa sitten 2.9. toden teolla.

Onnistuin saamaan siltä reissulta itselleni myös syyslenssun. Sen siitä saa kun vastustuskyky kattaa vain kodin seinien sisällä leijailevat pasillit, ulottuen ehkä ruokakauppaan :D Nyt kuumeisen olon nujertamia päiviä oon kuluttanut lukemalla vatsalihaksia kasvattavaa keskustelua valokuvaus-alan turhuudesta, sekä kuvaten koruja (postaus alempana).

Möys mökkikauden lopahtamispirskeitä vietetään tänä viikonloppuna Kokkolan venetsialaisilla, mutta eipä ole toipilaalla asiaa pihalle. Rakettien ujellusta pääsi kumminkin kuulemaan myös kotoa käsin, vaikkakin tällä pitäjällä oli pommikielto.

Palailemisiin!