Lumihiutaleita

Joulu lähestyy ja oli jo aikakin näpertää jotakin joulufiiliksen tuojaa. Niimpä päädyin virkkaamaan valkoisesta ja harmaasta paksuuttaan vaihtelevasta langasta lumihiutaleita ja sydämiä. Lopuksi ne vielä Erikeeper+vesi-litkulla kovettaen. Paras ominaisuus on näiden heijastuvaisuus! :)

Määrä tuplaantuu mukavasti, kun varjot pyörii myös seinällä :) Oli mukava ja helppo projekti!

Tennari-töppöset

 Ajattelin jakaa mummokerhosta haalimani tennari-töppösten reseptin. Tekniikan neuvonut Ritva-mummo oli itse ollut ystävänsä opissa kädestä pitäen. Luultavasti tämä jo netissä on, mutta nytpä myös tällä sivulla. Ohje on aika simppeli -en alkuun meinannu pelkän vilkasun perusteella uskoa- sillä työ tehdään AINA OIKEALLA. Kuvio syntyy langannostoilla ja lisäyksillä.

Itselläni on suht normaali käsiala ja ohjeen mitoituksilla töppöset oli omaan (38-39) jalkaan hieman löysät. Nämä siis sujahtavat sopivasti 39-40 koon koipeen. Aloitussilmukkojen ja kuviokerroksen pituuden kanssa koolla voi helposti pelata. Myös Langalla ja puikoilla. Saamani ohjeen mukaisesti, käytin beigeä ja mustaa Novitan Seitsemää Veljestä ja 4:n mm puikkoja.

Luo 48 silmukkaa pohjavärillä (mulla beige)

8 kerrosta pohjavärillä. Aina oikein.

4 kerrosta kuviovärillä (musta)

Kuviokerros alkaa:

**2 krs pohjaväriä

Neulo 24 s (huom lisääntyy 3:lla joka lisäyksen jälkeen!!) joka toinen nostaen, joka toinen neuloen kuviovärillä.

Seuraa lisäys (tehdään joka lisäyspuikon keskikohdassa)

Neulo kahden silmukan välistä puikolle silmukka. Siirrä se vas. puol. puikolle. Neulo silmukka normaalisti. Näitä tulee aina kuusi kappaletta.

Neulo loput 24 s joka toinen nostastaen, toinen neuloen kuviovärillä.
Käännä työ.

Neulo kuviovärillä kudotut silmukat oikealla ja nosta "takakautta" nostetut silmukat.**
 Toista **-** 9 kertaa (9 levennys-kohtaa) -> 102 s.

 4 krs. pohjavärillä
2 krs. kuviovärillä
5 krs. pohjavärillä
päättele 55 s, neulo 47 s, päättele 3s.
Neulo

Inspiraatio!

Mummokerhosta puolisen tuntia sitten kotiutuneena olen taas täynnä uusia ideoita. Vierustoveri opasti uuden tyylin tennareiksi luokiteltavien jalanlämmittimien neulomiseen. Onneksi tänä vuonna aloitin joululahjojen värkkäämisen syksyn puolella, ettei taas tarvitse aaton aattona ruveta paniikissa väkertämään lahjakortteja, joilla niitä neulomuksia saa sitten pitkin vuotta lunastaa. :D No viime vuonna sain ne kätevästi tuoreen äitiyden piikkiin...

Yhtenä päivänä hetken mielijohteesta joulufiiliksen toivossa näpertelin IKEAn Torka-keppeihin valosarjan kiinni. Toimii hyvänä yövalonakin! Muutenkin alkaa jo olla joulumieltä ilmassa ja lähipäivinä saa alkaa jo koristaa kotia toden teolla. Tuon subbarinkin tuolta verhon takaa voisi kytkeä kiinni, ni sais joululauluihin vähän ytyä naapurien iloksi :D Musiikki on taattu tunnelman tuoja.

Tosiaan Kruunupyyn "mummokerho" on loisto paikka ideoiden jakamiseen. Mummokerho (joksi itse sitä kutsun) on mummojen itsensäkin nimittämä juorukerho. Suomenkieliseksi ompeluseuraksi naamioituneena. Kylän uusimman juorut tulee kuultua kahvin hörppimisen lomassa ja sukkapuikkojen kilkkeeltä ei voi välttyä ainakaan näin joulun alla. Oma mallini yllä olevista säärystimistä on mennyt myös monelle jakoon.

Loppuun vielä yksi inspiraatio vuosien takaa: saksisukat. Työn iloa kaikille jouluahertajille! :)

Sateinen päivä

Ystävien pyynnöstä (painostuksesta) tulen päivittämään kuulumiseni Bloggerin ihmeelliseen maailmaan ennen koulutehtävien pakertamista. Aasin siltana opintoihin: koulu sujuu ihan mallikkaasti, ottamatta huomioon sitä, että Kokkolan kirjastosta oli Anja Mäkisen Näprytyksen taito-kirja hävinnyt muutamassa tunnissa soitostani ja jäi nyt saamatta - Muutamat tehtävät tekemättä. Verkkoluennoille oon valmistautunu hyvissä ajoin huolehtimalla pienen miehen olevan unten mailla sen aikaa. Ja kerran onnistui Muumilaakson Tarinoiden lomassakin luento :)

Mini herran kanssa ollaan töllötetty Muumeja kiitettävästi. Se on kyllä loistava ohjelma äidinkin mielestä :D Muumeissa on yllättäviä viisauksia ja kerran päädyin jopa siteeraamaan Nuuskamuikkusta!

Tänään sängyn pohjalta rämmittiin puoli 10 tuntumassa ja suunnattiin kohti perhekerhoa. Huvittavaa huomata, että kaikki pikkupojat päristelee pikkuautoilla tai jakoavaimen muoviversiolla ja kaikki pinkkiin sonnustetut hoivaavat nukkeja ja ajavat rallia minikoon nukenvaunuilla. Ainakin Lasarus näyttää nauttivan toisten seurasta, vielä enemmän toisten äitin huomiosta ja ihastelusta :D

Eilinen oli illan osalta harvinaisen kiireinen mun seesteisen ja verkkaisen elämän keskellä. Kruunupyyn mummo-clubilla oli mun kahvinkeitto vuoro. Niimpä tämä näpsä täti väkersi karjalanpiirakoita munavoilla kera korvapuustien. Maustekakusta vastasi Rainbow :) Juhla Mokan tummapaahto tuli myöskin testattua. Mukaan olin houkutellut pienokaisemme Jani-Sedän venäjäläisen tyttöystävän. Tämän takia karjalanpiirakoita. Elämys hänelle. Ja mummot haukkuivat käteväksi, kun olin ne itse askarrellut, enkä hakenut pakastealtaasta.

Aamulla Lassin pitkien päikkärien kunniaksi kiharsin hiukset, mutta sade turmeli ennen mummoilemaan lähtöä :( Kuitenkin sain napattua muutaman kuvan, kun niin harvoin käherrän kuontaloani :)

Nyt koulutehtävän pariin pohtimaan palvelutuotteen rakennetta ja jälkitoimia, Adios!

Hiuspiristettä

Koulupuuhat on lähteny ihan mallikkaasti käyntiin; tän viikon tehtävät jo eilen palautettu. Ihan hauska olla taas koulun penkillä - siis kotisohvalla ja näpryttää tehtäviä. Vähän jotakin jumppaa aivoille.

Toissa iltana päätin ekstemporé piristää myös kuontaloani. Viimenen koko pään kattava värjäys tapahtui viime kesänä, että vähän jo tarvittiinkin vaihtelua. Raitoja sun muuta pientä on kylläkin tullut maalailtua senkin jälkeen. Yllätyksekseni hiuksista tuli pehmeämmät ja kiiltävämmät ja värikin on nyt luonnollisempi sen haalistuneen punertavan sijaan. Tässä tuloksia:

 Pituutta näillä haivenilla on jo sen verran, että niillä voi viikseillä!! Kaks vuotta sitten niskavillat piti vielä SHEIVATA, silloinen Victoria Beckham-potta kun oli niin lyhyt. Raskausaika kasvatti hiuksia aivan älyttömästi ja näitä on jopa lyhennetty moneen otteeseen! Kyllä kasvunopeus menee keskimääräisestä 1cm/kk heittämällä ohi. Mutta hyvä niin. Unelmissa rinnan alle ulottuvat kutrit ja luultavasti tämän hehkutuksen jälkeen pituuskasvu tyssää. *kop kop

Värjäsin vain latvoista entisen värin rippeet piiloon, edelliset raidat päälaelle turveen keräten. Vaalea kohta värjääntyi L'oreal Paris 8:lla ja tumma osuus alla Garnier Nutrisse 5:lla.

 Väristä tuli kyllä entistä luonnollisempi. Vastaa aika lailla mun ihan omaa kesänvaalentamaa sävyä. Olen tyytyväinen!

Koulua ja nenäliinoja

Tällä viikolla maanantai ja tiistai kului Mäntän orientaatiopäivillä. Pikkuihminen piti luottaa vanhempien hellään huomaan ja matkaan piti lähteä ennen 7:00:aa aamulla!! Herätykset luultavasti oliki kovin koettelemus koko matkalla. Aamuihmisyys kumminkin palkitsi, sillä halki mutkaisen maaseututien läpi huristellessani näkymä oli uskomaton: Viljapeltojen kultaisten tähkien keskellä leijui aamu-usva. Taivaanrannasta pilkistelevä aurinko siivilöityi usvan lomasta, saaden koko pellon hohtamaan. Miksei kamera ollut mukana?!

Matka sujui vaivatta ja yksi kahvinnouto-operaatio Orituvalla. Perille päästiin huolimatta siitä, että navigaattori huusi reittiohjeita Hellsingin suuntaan. Olin aamutokkurassa ohjelmoinut Mion opastamaan mut Jokelan sairaalaan, Pääkaupunkiin :D Maanantain paluumatkalla onnistuin hoilottamaan kurkun kipeäksi. Tiistaina seurana istui kaksi Treemansterin juna-asemalle liftannutta luokkalaista.

Ovet opiskelun ihmeelliseen maailmaan avautui kahden päivän auditoirossa istunnalla muutaman opettajan johdolla. Oli mukava huomata, että ryhmä koostui niinki eri ikäisistä ja elämänvaiheisista ihmisistä. Opiskelut starttaa sitten 2.9. toden teolla.

Onnistuin saamaan siltä reissulta itselleni myös syyslenssun. Sen siitä saa kun vastustuskyky kattaa vain kodin seinien sisällä leijailevat pasillit, ulottuen ehkä ruokakauppaan :D Nyt kuumeisen olon nujertamia päiviä oon kuluttanut lukemalla vatsalihaksia kasvattavaa keskustelua valokuvaus-alan turhuudesta, sekä kuvaten koruja (postaus alempana).

Möys mökkikauden lopahtamispirskeitä vietetään tänä viikonloppuna Kokkolan venetsialaisilla, mutta eipä ole toipilaalla asiaa pihalle. Rakettien ujellusta pääsi kumminkin kuulemaan myös kotoa käsin, vaikkakin tällä pitäjällä oli pommikielto.

Palailemisiin!

korut + romppeet - minuus

Niinkuin kaikki kunnon bloggaajat, aion minäki esitellä postauksellisen verran lempi korujani kuvamateriaalin muodossa. Hädin tuskin lähimmät ihmisetkää on nähny mua täysin ilman minkään näköstä koruksi luokiteltavaa. Tunnen itseni alastomaksi ilman ainuttakaan hipstaagia.

Alotetaan äärimmistä sonnustettavista, eli sormista :)

Suosikkini kaikista! Tämä lähtee sormesta vain hätätilanteessa. Äiti on haalinut sen itselleen Balilta. Tämä samainen yksilö toimii myös kihlasormuksena, mulla kun ei vielä käsitöitä kestävää valkokultaista ole, sillä oikea ei ole käppäillyt vastaan. Sormus on tärkeä myös, sillä eipä ole toista tullut vastaan. Uniikkius! Myös epäsymmetrisyys tässä metallin palassa kiehtoo mua hurjasti.

Kihlasormuksen kaverina on Spinning Jewelry - Darling. Se oikeastaan turvaa bali-sormusta putoamasta ja vasen nimetön on oikeastaan ainoa, mihin tuo sopii :D Tämä nyt on tälläinen massa-koru, mutta kuvasin silti, sillä rinkula lukeutuu suosikkeihini. Vähän ehkä vain liian herkkä ja naisellinen mun rompe-tyyliin.. Jokapäiväinen muistutus oman elämänsä prinsessuudesta!

Toinen massasormus (jonka yleisyytensä takia olis voinut jättää ikuistamatta) on Kalevala-sormus. Näin tän kyseisen helyn seiska-luokalla kaverin serkulla ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Siitä asti sitten haaveilin tuosta ja toissa kesänä päätin lunastaa rakkaani seuraavan palkan kustannuksella. Ei onneksi tarvinut, sillä yhtenä päivänä töistä palatessani äiti oli jättänyt pöydälle tavallista suuremman summan kahisevaa. Niimpä hankin tämän sormuksen 20 ikävuoteni kunniaksi. Oli sitä jo 6 vuotta tullut himoittua! :D Odotus palkittiin, sillä sormus tuntuu merkitykselliseltä ja lähtee myöskin harvoin sormesta.

Pikkurillin sormustaminen oli hankalampaa, kun oletin. Koossa 14 ei hirveän laajaa valikoiman kirjoa ole. Hädin tuskin löytyy sileä hopeasormus ja lisäksi lasten malleja. Ehkei Leijona-Kuningasta sormessaan kantavaa otettas nykyistä vakavemmin. :D Ongelmaan ratkaisu löytyiki ruohonjuuritasolta -varvassormukset! Hetken verran on menny totutellessa, ettei sormea ympäröi yhtenäinen kappale ja säätöaukko hiersi alkuksi. Nyt en luopuisi! Yksi kultaseni ostama harmillisesti napsahti jo poikki. Jokseenkin on myös balimainen tämä killutin, jotenka sen paikka luonnollisesti on vasemman kätösen pienimmässä sormessa.

Luokkasormus on edelleen tallessa. Nimen lisäksi sisäpuolelle on kaiverrettu "6b 1.7.2015". Aika on tehnyt tehtävänsä ja sormuksen kröpelöinen pinta on toiselta puolelta hioutunu sileeksi. Kiinalainen "rakkaus" on kyllä edelleen nähtävissä. Tuon hopeapalan paikka on peukalossa. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on kauan käyttänyt sormusta ja kun se onkin poissa, on tyhjä olo. Tuota tuntemusta tulee useinki hyväksikäytettyä. Esim suihkussa tulee jokin tärkee hoidettava mieleen, ei muistilappua, ei kännykän muistutustoimintoa -sormus! Vaihdan sen peukalosta toiseen ja ku kohta ihmettelen sormuksen puuttumista, ei tärkee asia pääse unohtumaa. Hajamielisen pelastus ;)
 

Jo tunnustuksen tehneenä, ne sulat ovat lähellä sydäntä, nimittäin kaulalla. Tuo ei ollut alunperin riipus vaan Cubuksen ale-korviksista nyhdetty osa, joka on pujotettu luonnonvalkoiseen nyöriin. Koru on aitoa tekohopeaa ja on alkanu pikkusen jo paljastella kuparinväristä sisintään. :( Pitäis päällystää ne korut (+muistaa huoltaa!!) läpinäkyvällä kynsilakalla ennen käyttöä, että tätä harmia saisi lykätä. Jostain jos tuollaisen bongaisi "ruostumattomana" niin lähtisi matkaan saman tien! I totally love it!!

Sama rupsahtaminen kävi tällä peace-korulle, joka ostettiin hurjalla "ota 3 maksa 2" tarjouksella samalla väliaikaiskihlasormusten(haalenivat myös) kanssa Espanjan maaperällä. Muuten ton takapuolen kulahtaminen ei haittaisi, ellen saisi tosta sisuksesta näppyjä iholle.

Kyllä Espanjan auringon alta tuli aitoakin tavaraa haalittua. Nimittäin joululahja rakkaalta; Guessin korvikset ja kaulakoru. Parvekkeella kuunvalossa saadut. :) Lahjan antaja moitti nää helyt kylläkin jo liian teineiksi mulle, mutta omapahan oli hankintansa. Uusia odotellessa...

Toisenlaisen sydänvirityksen sain ihan aitona teininä, nimittäin tämä kaulakoru on rippilahja, mummolta peräisin. Olisko tämä Morganin koru, ihan en mene takuuseen siitä. Neljä erilaista sydämenmuotoa siitä löytyy, oma suosikkini "kolmas päältä päin" haaleanvaaleanpunainen simpukkasydän. Yläasteella tämä lukeutui mun lempikoruihi, mutta nyt se lähinnä kuljettaa muistoihin. Harvoin tämä enää on käytössä käytössä.


Tästä ovela aasinsilta itse rippiristiin...

Hopeeta mun hipiälle, kiitos! Kummiski maailmanvaluuttametalli antaa rippiristille sen arvokkuuden, joten kullan keltaisuutta vieroksuen valkkasin tuplaristin. Kauhistuttaa oikein katsoa taakse raapustettua päivämäärää ja räknätä, että alpat päällä kirkon edessä "ripittäytymisestä" on jo 7 kokonaista vuotta! Tämä killuu myös aika ajoin kaulalla.

Vähän näyttävämmän ristin bongasin Ginan alesta ja tuo on kesän aikana kiikkunut rinnuksilla useaan useaan otteeseen. Nyt kyllä vähän epäilyttää pistää tuota kaulaan, sillä pieni mies retuutti ton kiinnitysviritelmän auki ja junasta nousun tiimellyksissä onnistuin ite riuhtasemaa ton hapertunee nahkanyörin naps poikki. Pienistä fiksailuista huolimatta kiva ja rento koru. :)

Ja nyt kun on ristien makuun päästy, niin tässä vielä yksi, nilkkaan kiinnitettävä malli. Vilperiltä Espanjassa saatu ihanuus napsahti sekin poikki noin kuukauden kestäneen mukanaraahautumisen jälkeen. Kyllä harmittaa. Ja korjattuahan sen saa. Pitänee vaa kehitellä joku patentti, ettei nii tapahdu uudelleen.

Ja kun Guessin yhteydessä tuli jo korvakorut näytille, niin pistetään loputkin. Tässä mun suosikit nappimalleista. Vähän ehkä hypnoottiset ku alkaa tuijotella niitä väsyneenä ruudulta :D

Tähän väliin mainittakoon, että korvista löytyy reikiä kokoonpanolla:

Vasen puoli
2 x normireikää (2. reikää tullu venytettyä noin 4mm asti)
1x rustossa, ammuttu ikävästi hitusen liian alas
Dragus, pelkkä injektioneula vain käväsi.

Oikea puoli
4x normireikää (1:stä tungettu menestyksellisesti 7mm tunneli)

 Riippuvista malleista nuo menee ehdottomasti ykköseksi. Taidettiin olla Ronjan kanssa rähvelöimässä Karkkilasta mummolta kotia kohtia, kun pysähdyttiin Prismaan? Kai? Enivei, nämä huusi mun nimeä!

Toiselle sijalle ehkäpä kiilaa nuo elämää nähneet roikottimet. Nuoki varmasti kategorioidaan sanan "rento" alle. Mukavat päässä, vaikka suht pitkät. Kivoja nuo merirosvokolikot.


Myös nämä kullan/kulahtaneen väriset korvikset tuli ikuistettua muiden joukossa. Ehkä kerran pari olleet käytössä, kun ne ystävältä sain vaihtokaupassa muutaman muun ohella. Tässä on kumminkin samaa piraattihenkee ku ylemmissä. + Harva kullan värinen koru, jonka näkee mun päällä.

Tämän sekakasan johdattelemana käsi(romppeitt)en kaunisteiden maailmaan:

Heti kärkeen kaksi suosikkiani. Taisi löytyä H&M:stä aikoinaan tuo valkoinen ja Gina Tricotista muutaman muun romppeen kaverina tuo ruskea yksilö. Molemmissa kulumajälkiä havaittavissa ja molemmista todella pidän. Valkosta on tullu usein pidettyä aidon kiinalaisen Nominationin kanssa.

Eikä ole tämäkää usein ihailua ja kyselyä herättävä Nomimationi aitoa tavaraa. Loistava kesäkoru! Mätsää hyvin rusketuksen kanssa ;)

 

Äskeisen värimaailmasta luontainen siirtymä tähän kokoelmaan. Muutama näistä toimi muinoin mun huoneen rempan inspiraation lähteenä. Näitä on tullut kanssa kulutettua ja muutama varmaan hukattuakin... Kesäisesti rock!


Omien kyhäelmien keskuudesta on nooussu myös muutama suosikki:

Inkkariteemainen paksuhko ystävännauha. Kehittelin kuvion joskus itse, oikeastaan vahingossa. Eihän tällä mitää mainetta ja kunniaa niitetä, onhan se jo jonkun muun keksimä jossakin, mulle vain oman pään tuotetta :D Kuvio on kumminki mun silmään ja tämän yksilön väritkin raikkaat. Tässä lähinnä se idea elää, sillä romppeita on haju- ja kulumasyistä päivitettävä.

Tää helmi-letti malli on peräsin Espanjan-ajoilta ja edelleen joskus käytössä. Ohjeen tän väsäämiseen löysin Bloggerin ihmeellisestä maailmasta. Tosin ei tän ideoiminen mitään kvanttitiedettä olekaan...

 

Nyöreihin ja palmikoihin oon vissiin muutenkin hurahtanut, kun väsäilyjeni joukosta löytyi myös tämä. Ja tuo lehti jo kielii ihanteistani :D

Mun ompelutarvikkeiden joukosta löytyy pahvilaatikko, jonka sisälsi entisessä elämässään karjalanpiirakoita minimuodossa. Nyt sen uumenista löytyy romppeita, romppeita, romppeita. Vanhoista romppeista(vaikka olis jo käyttökelvottomia) voi tavoittaa inspiraation, silloin kun se tahtoo karata jonnekkin tai on kokonaan hukan tiellä. Tuossa nyt murto osa kyseisen boksin sisällöstä.
Espanjan aurinko teki vähän muutakin kuin rusketti. Ei sillä, ettenkö mä ennen sinne menooni olis virkannu rastapipoo tai kulkenu maharazapazoissa, mutta ihan tuollasta hippi-ranneketta en taatusti olis haalinu. Eikä ihan suomalaisuuden perikuvakaan. Toistan itseäni: Uniikkius!

Rock(mama)-aikojen muistoksi kuva niin kuluneesta ja käyetystä rannekkeesta, on edelleen suosiossa.

Ronjan tuliainen heitin kesäkuun vierailulta. Ollut kovalla kulutuksella, ihana itämaisuus!!

Lävistykset - kaikki exiä

Labret vasempaan alahuuleen syntyi kotikonstein (niinku kaikki rei'itykseni, ei korvikset) lähes hetken mielijohteesta. Netissä kun on niitä koru-puoteja mielin määrin. Seuraavana päivänä postilaatikosta löytyi koru. Hammaslääkärimäisen maun luomien kumihanskojen, desinfiontiaineen aromin ja verisen neulan jälkeen, vessasta asteli huulesta lävistetty 18 kesäinen naisenalku. Koru kerkesi olemaan muutaman kuukauden, kunnes liian lyhyen tapin ansiosta alkoi kehittää arpikudosta ja killutin sai lähteä tiehensä.

Seuraava neronleimaus tapahtui Ilmajoella. Kämppis oli lähdossä lenkille ja kaivelin Crazy Factoryn tilausta sisältävää laatikkoa. Sieltä löytyi tarvikkeet. Kämppiksen palatessa lenkiltä, huulessa törrötti neula pystyssä.

Ja tämä keskellä alahuulta sijaitseva labret säilyi viikon verran.

Ps. Romppeet on edellee mieltymyksenä. Jäänteitä tuosta 19-vuotiaasta..

 

Napakoru jäikin sitten viimeiseksi hömpötykseksi. Usean "sulla on ihan napakoru-napa"-kommentin varjolla lävistytin sen 20 täytettyäni. Iida toimitti teurastusoperaation mun pidellessä napaa silmät visusti katossa. Luovuin siitä Espanjassa erään mielenkiintoisen mies-henkilön pyynnöstä, jonka lopulta sain omaksi. :) Edelleen siitä saa korviksen läpi.

Tässä muutama photo koristeistani. Pahoittelen pikselien mössööntymistä parissa kuvassa, mutta en omista macroputkea. TKTO:lla ollessani sain kuulla, että korujen kuvaus on ihan oma alansa. Nämä saa kelvata tänne :)

 

Loppuun vielä tiivistelmä romppeista, rakkaudesta ja rakkaudesta romppeisiin!