Fisoran Ferlosi ♥

Kaikki alko la 16.7. kun mä sain heivattuani itteni ylös sängyn pohjalta. Aurinko paistoi pihalla ja jotain oli keksittävä. Parin puhelinsoiton päästä Ronjan kans sovittiin lähtevämme taas jonnekkin reissuun (viime su oltiin Pohjois-Urjalan valotuksella) kunhan naapuri selviytyy vaarinsa 65-vee synttäreiltä. Onnea Vaari! :)

Ensimmäisellä bussipysäkillä me taas räknättiin reittiä paperille painetun Suomen maapläntin muodossa. Jonkimmoinen epämääräinen reitti me sitten kyhättiin ja nostettiin kytkintä. Niin ja matkaahan siis tehdään mun Toyota Yaris De Von Kreivi De Vaimooppelilla. Miedän pieni tila-ihme!

Eikä viisarit  raksuttaneet, kuin seitsemättä pykälää, joten meillähän oli ruhtinaallisesti aikaa ajella Kustaviin, määränpäähämme, josta oltii tsekattu kolmen eri leirintäalueen tiedot ennakkoon. Soitin Lootholmaan ja  tieto 24h-vastaanotosta huojensi mein mieltä.

Mukaan siis sulloimme:

kartta

reissuvihko

videokamera, pokkari

iPod

1x teltta

makuualustat ,-pussit ja tyynyt

evästä

vaatteita, tanssikengät + crocksit

muuta tilpehööriä

ja tietenkin itsemme!

 Jos ihmettelette tota älyvapaata otsikkoo, ni kerrottakoo siit sen verra, että meidän oli keksittävä retkellemme joku mieleenpainumaton nimi, joka ei tarkota mitään. Edellä ajaneen SOLIFERin kirjaimista siis taivuttelimme tän matkan teemanimen, FF. :)

 Loistavan suunnistustaitomme ansiosta (-syyhän oli kartturin) lähdimme kiertämään Pyhäjärven jorpakkoa väärään suuntaan. Laajoet ja Vaaljoet ynnä Eurat koluttuamme päästiin vihdosta viimein Mynämäkeen usean U-käännöksen kautta. Bensatankin varotusvalon vilkkeessä kaarrettiin lopulta paikalliselle ST1:lle nauttimaan halvasta bensasta ja ihanasta bensa-aseman tuoksusta. Tän reissun suurin menoerä: polttoaine.

 Aurinko alkoi jo tehdä laskeutumistaan horisonttiin "The horizon is our home" ja oltiin viel kaukana kaunaka Lootholmasta. Nauttien kauniista oranssi-violetti-sinisestä taivaasta me vihdoin poistuttiin mantereelta tasan 23:00.

Lootholma olikin paikka vailla vertaa. Oltiin ihan intoa piukassa jo pelkästään ajaessamme porteista sisään! Päästiin jopa tanssimaan iltasella. :) *Alempi postaus Kustavin Lootholmasta.

17.7.2011
Me sit iltapäivästä jätettiin taakse tää lintukoto. Rompen joku tuttu eli matkakumppanini elämää sillä oli myöskin viettäny aikaansa pappansa 65-vee syntääreillä, sekä sen hetkinen sijainti oli Kustavi. Tapasimme jätkän Majakka-Salella ja kaverusten jutustelles mä lähdin koettaan puhelahjojani läheiselle hernekojulle. Komeesti tinkasin 2 litraa antityrvääläisittäin sanottuna heDneitä hintaan 3€ (normaalisti 5€). Salen kassa oli itse ihanuus: vanhemman puoleinen naismyyjä oli sydämensä pohjasta onnellinen ja otettu, ku päivittelin saariston ihanuutta. Piristi omaa päivääni myöskin tän kassanmummelin ystävällisyys. Vilpitöntä.

Koko Kustavi oli aivan sekaisin; tasavaltamme presidentti oli sattunu samaan aikaan samaan staadiin meidän kanssa ja kuultiin se vasta liian myöhään. Liioitellut poliisikaartiot vain huomattiin ja kaasujalkaa piti ihan oikeasti valvoa!

Uus kohteemme oli Uudenkaupungin läpi Pitkäänluotoon. Niinhän me luultiin olevamme perillä, ku kaahusteltiin pikkutietäpitkin ja huomattiii taas teemamatkojemme lempiliikennemerkki;

 Lopultahan sieltä metsikön ja meren keskeltä löytyi leirintäalueen tapainen paikka mökkeineen ja respapoikineen. Saimme käyttää heidän rantaansa ilmaiseksi - se varmaan kuluikin paljon.. :D

Uintien jälkeen poikaat viel rustasi meil terkut ja anto ajo-ohjeet Lyökkiin. Kuulemma joku paikka, jossa kannattaa käydä katsomassa. Niimpä suunnistettiin sinne.

Jaa tonneko mun piti uimaan mennä?!

 Lyökissä lounastettiin viel mein vakiosapuskaa: raakaa nuudelia suoraan pussista höystettynä tonnikalalla - lusikoituna purkista suoraan sekin. ;) Tiedättekö sen tunteen, kun on kamala vatsan tyhjyydestä johtuva mielenosotus päällänsä ja sitten saa... ruokaa! Oli se sit mitä vain, nii se maistuu nii taivaalliselta. Kunhan ei mene "nälkäpahaolon" puolelle. (Nälkäpahaolo = oot syömättä nälkäs ohi ja sitten tulee oksettava olo, ei mikään maistu enää ja jos sen olotilan päästää pahaksi, ni siitä kestää toipua vuoroklausi kaupalla. :/ ) Tonnikala ei kuulu todellakaan mun suosikkeihin, mutta tän reissun jälkeen sitä voisi vaikka syödäkin. -Eikä nenästä kiinni pitäen vain ihan makustelemalla. :)

Lopulta lähdettiin kotoisalle matkalle, kohteenamme home sweet home.

Reissu-romppeet :)

Pissataukoja pidettiin useesti monissa puskissa, monien eri kuntien/kaupunkien maaperällä. Muutenkin paussattiin väliin esimerkiksi piltille. :) Ihana kiireettömyys!

Kuvista vastataan minä, Ronja ja itselaukaisin. :D Pahoittelen digikameralaatua, ens matkalle järjestelmällisempi yksilö. (Google; hakusanat "tie kapenee" & "love")

Loppumatkasta mä rimpauttelin viel 112:een. Meiät meinaan ohitti joku kaheli, ihan sairaan körppä mies, joka kehtas viel katsoo meitä kauniita reissajanaisia ku halpaa makkaraa!!! Onks kiireettymöös synti? Se päätti viel tehdä hetkellisen kaistanvaihdoksensa yhtenäisen keltaisen maaliviirun päältä. Mä sanoin Ronjalle, et jos se viel jonku edelmenijän (tämä pörhältää about 150km/h tuulilasissa seuraavaa autoo hiillostamaa) ohittaa miten sattuu, ni mä kyl ilmiannan sen. :D Niimpä soitto 112.

"Virkavalta on mukavaa aina sillon ku ei tee ite mitään laitonta."

Kyl mä poliisille mm nää replat sanoin:

"Noo... Myönnetää ny, et mä ajoin itekki ylinopeutta, mut tän oli pakko päästä ohi."

"Joo, kyl me nähtiin se kuski. Katto meit ihan kyrpä ottassa, vaikka ollaan kauniita naisia."

"Jaahas, ja taaas se ohittaa."

 Mukavaa oli, vaikkain niska teki pahasti välillä kuolemaa ja turvaa joutu hakemaan lääkkeistä. Matkan aikana kilometrejä alle tuli 438,8 kappaleen verran. Seura oli mitä parahin ja suunnitteilla on jo uusi matka kohti tuntematonta. 

Kiitos Ronja! Parasta. ♥