Fisoran Ferlosi ♥

Kaikki alko la 16.7. kun mä sain heivattuani itteni ylös sängyn pohjalta. Aurinko paistoi pihalla ja jotain oli keksittävä. Parin puhelinsoiton päästä Ronjan kans sovittiin lähtevämme taas jonnekkin reissuun (viime su oltiin Pohjois-Urjalan valotuksella) kunhan naapuri selviytyy vaarinsa 65-vee synttäreiltä. Onnea Vaari! :)

Ensimmäisellä bussipysäkillä me taas räknättiin reittiä paperille painetun Suomen maapläntin muodossa. Jonkimmoinen epämääräinen reitti me sitten kyhättiin ja nostettiin kytkintä. Niin ja matkaahan siis tehdään mun Toyota Yaris De Von Kreivi De Vaimooppelilla. Miedän pieni tila-ihme!

Eikä viisarit  raksuttaneet, kuin seitsemättä pykälää, joten meillähän oli ruhtinaallisesti aikaa ajella Kustaviin, määränpäähämme, josta oltii tsekattu kolmen eri leirintäalueen tiedot ennakkoon. Soitin Lootholmaan ja  tieto 24h-vastaanotosta huojensi mein mieltä.

Mukaan siis sulloimme:

kartta

reissuvihko

videokamera, pokkari

iPod

1x teltta

makuualustat ,-pussit ja tyynyt

evästä

vaatteita, tanssikengät + crocksit

muuta tilpehööriä

ja tietenkin itsemme!

 Jos ihmettelette tota älyvapaata otsikkoo, ni kerrottakoo siit sen verra, että meidän oli keksittävä retkellemme joku mieleenpainumaton nimi, joka ei tarkota mitään. Edellä ajaneen SOLIFERin kirjaimista siis taivuttelimme tän matkan teemanimen, FF. :)

 Loistavan suunnistustaitomme ansiosta (-syyhän oli kartturin) lähdimme kiertämään Pyhäjärven jorpakkoa väärään suuntaan. Laajoet ja Vaaljoet ynnä Eurat koluttuamme päästiin vihdosta viimein Mynämäkeen usean U-käännöksen kautta. Bensatankin varotusvalon vilkkeessä kaarrettiin lopulta paikalliselle ST1:lle nauttimaan halvasta bensasta ja ihanasta bensa-aseman tuoksusta. Tän reissun suurin menoerä: polttoaine.

 Aurinko alkoi jo tehdä laskeutumistaan horisonttiin "The horizon is our home" ja oltiin viel kaukana kaunaka Lootholmasta. Nauttien kauniista oranssi-violetti-sinisestä taivaasta me vihdoin poistuttiin mantereelta tasan 23:00.

Lootholma olikin paikka vailla vertaa. Oltiin ihan intoa piukassa jo pelkästään ajaessamme porteista sisään! Päästiin jopa tanssimaan iltasella. :) *Alempi postaus Kustavin Lootholmasta.

17.7.2011
Me sit iltapäivästä jätettiin taakse tää lintukoto. Rompen joku tuttu eli matkakumppanini elämää sillä oli myöskin viettäny aikaansa pappansa 65-vee syntääreillä, sekä sen hetkinen sijainti oli Kustavi. Tapasimme jätkän Majakka-Salella ja kaverusten jutustelles mä lähdin koettaan puhelahjojani läheiselle hernekojulle. Komeesti tinkasin 2 litraa antityrvääläisittäin sanottuna heDneitä hintaan 3€ (normaalisti 5€). Salen kassa oli itse ihanuus: vanhemman puoleinen naismyyjä oli sydämensä pohjasta onnellinen ja otettu, ku päivittelin saariston ihanuutta. Piristi omaa päivääni myöskin tän kassanmummelin ystävällisyys. Vilpitöntä.

Koko Kustavi oli aivan sekaisin; tasavaltamme presidentti oli sattunu samaan aikaan samaan staadiin meidän kanssa ja kuultiin se vasta liian myöhään. Liioitellut poliisikaartiot vain huomattiin ja kaasujalkaa piti ihan oikeasti valvoa!

Uus kohteemme oli Uudenkaupungin läpi Pitkäänluotoon. Niinhän me luultiin olevamme perillä, ku kaahusteltiin pikkutietäpitkin ja huomattiii taas teemamatkojemme lempiliikennemerkki;

 Lopultahan sieltä metsikön ja meren keskeltä löytyi leirintäalueen tapainen paikka mökkeineen ja respapoikineen. Saimme käyttää heidän rantaansa ilmaiseksi - se varmaan kuluikin paljon.. :D

Uintien jälkeen poikaat viel rustasi meil terkut ja anto ajo-ohjeet Lyökkiin. Kuulemma joku paikka, jossa kannattaa käydä katsomassa. Niimpä suunnistettiin sinne.

Jaa tonneko mun piti uimaan mennä?!

 Lyökissä lounastettiin viel mein vakiosapuskaa: raakaa nuudelia suoraan pussista höystettynä tonnikalalla - lusikoituna purkista suoraan sekin. ;) Tiedättekö sen tunteen, kun on kamala vatsan tyhjyydestä johtuva mielenosotus päällänsä ja sitten saa... ruokaa! Oli se sit mitä vain, nii se maistuu nii taivaalliselta. Kunhan ei mene "nälkäpahaolon" puolelle. (Nälkäpahaolo = oot syömättä nälkäs ohi ja sitten tulee oksettava olo, ei mikään maistu enää ja jos sen olotilan päästää pahaksi, ni siitä kestää toipua vuoroklausi kaupalla. :/ ) Tonnikala ei kuulu todellakaan mun suosikkeihin, mutta tän reissun jälkeen sitä voisi vaikka syödäkin. -Eikä nenästä kiinni pitäen vain ihan makustelemalla. :)

Lopulta lähdettiin kotoisalle matkalle, kohteenamme home sweet home.

Reissu-romppeet :)

Pissataukoja pidettiin useesti monissa puskissa, monien eri kuntien/kaupunkien maaperällä. Muutenkin paussattiin väliin esimerkiksi piltille. :) Ihana kiireettömyys!

Kuvista vastataan minä, Ronja ja itselaukaisin. :D Pahoittelen digikameralaatua, ens matkalle järjestelmällisempi yksilö. (Google; hakusanat "tie kapenee" & "love")

Loppumatkasta mä rimpauttelin viel 112:een. Meiät meinaan ohitti joku kaheli, ihan sairaan körppä mies, joka kehtas viel katsoo meitä kauniita reissajanaisia ku halpaa makkaraa!!! Onks kiireettymöös synti? Se päätti viel tehdä hetkellisen kaistanvaihdoksensa yhtenäisen keltaisen maaliviirun päältä. Mä sanoin Ronjalle, et jos se viel jonku edelmenijän (tämä pörhältää about 150km/h tuulilasissa seuraavaa autoo hiillostamaa) ohittaa miten sattuu, ni mä kyl ilmiannan sen. :D Niimpä soitto 112.

"Virkavalta on mukavaa aina sillon ku ei tee ite mitään laitonta."

Kyl mä poliisille mm nää replat sanoin:

"Noo... Myönnetää ny, et mä ajoin itekki ylinopeutta, mut tän oli pakko päästä ohi."

"Joo, kyl me nähtiin se kuski. Katto meit ihan kyrpä ottassa, vaikka ollaan kauniita naisia."

"Jaahas, ja taaas se ohittaa."

 Mukavaa oli, vaikkain niska teki pahasti välillä kuolemaa ja turvaa joutu hakemaan lääkkeistä. Matkan aikana kilometrejä alle tuli 438,8 kappaleen verran. Seura oli mitä parahin ja suunnitteilla on jo uusi matka kohti tuntematonta. 

Kiitos Ronja! Parasta. ♥

Kustavin Lootholma

Käyntiosoite: Kuninkaantie, Kustavi

Elikkäs FF:llä (Fisoran Ferlosilla) otettiin kolmen eri Kustavissa sijaitsevan majoituspaikan tiedot ylös ja tämä me sitten valittiin lopulta. Valinta osui juuri nappiin, sillä paikka oli aivan mieletön!

Saavuttiin Ronjan kanssa paikalle iltasella ja suunnistettiin ekana respaan. Telttapaikan lunastettuamme lähdettiin kiertään tonttia ympäri. upeat merentuoksuiset puitteet, vaikka pimeää olikin. Ravintola Helena oli mein eka huilauspaikka koko lootholmassa. Ehdittiin juuri sopivasti tansseihinkin ja vedettiin parit moovit parketin puolella. Tilaa tanssimiseen oli melko vähä, mutta tunnelma lämmin. Paikalle saapui väkee jopa Setorin kyydissä! :D

Itteeni ainakin miellytti ihan älyttömästi, kun joka asumukses oli otettu estetiikka huomioon. Kivoja kasveja, värejä ja sisustushörpäkkeitä kuten tauluja ja koristeita. kuvamateriaalimme on aika Helena-painotteista, eikä yhtäkään photoo esim telttapaikoista, satamasta tai respaosasta.

Henkilökunnasta sen verran, että leppoisampaa saa kyl vähän kauempaa lähteä metsästämään. Ihana iloisuus ja vieraanvaraisuus paistoi työntekijöiden kasvoilta. Oltiin Ronjan kans supertyytyväisiä. Risuja ja ruusujakin jätimme. jälkimmäisiä tuplasti enemmän. + Santsikuppikin oli ilmainen ja nannaa kahvia :)

Aurinko poltti meitä terassilla ja noin 20min jälkeen oltiin jo ihan katkarapuja! Kummallinen tarttuvuus tolla tummuudella täällä saaristossa.

Sisustusalan ihmisenä... hyväksyn! :)

"Helunan" pihaan oli rantautunut myös vanhemmanpuoleinen paatti. Kyllä ihasteltiin kivaa ympäristöä ihan sydämemme kyllyydestä. Ihan merellinen tunnelma ympäröi meitiä koko (liian lyhyen) vierailumme ajan. Lootholmaan on kylläkin pakko viel päästä uudestaan. Viimeistää ensi kesänä, toivomme paikkojen pysyvän yhtä siisteinä kuin nytkin. Kuka siel ei viihtyisi?

Saunatkin oli juuri uusittu. Mikä sen ihanampaa, ku päästä oikomaan kovalla makuualustalla nukutun yön jäljiltä kipeytyneitä raajoja aamusaunan kosteaan lämpöön? Pulahdimme aamu-uinille mereenkin, harmiksemme siel oli vaan "some kind of fungus in the water. Do not swallow it!" sinilevää ja varoituksen sana kiiri kivan yhteisöllisesti suusta suuhun välittämättä kansallisuudesta.

 Rakastan leirintäalueiten avoimmuutta!

Pientä sekaannusta oli toki sen kanssa, mihin saatiin leiriytyä ja missä olimme tiellä -respassa, kun meille kerrottiin, että mihin vain (jopa metsään) saadaan mennä, kerta yksi yö vain aiotaan telttailla. Sitten pystytettyämme teltan rantaan, tuli baarimikko ystävällisesti ilmoittaan, ettei siihen saa jättää teltta ja meidän oli siirryttävä. Niimpä heivattiin teltta auton katolle ja that's it! :D Uuden paikan löydettyämme itse tj tuli oikasemaan, ettei siinäkään ole hyvä. Noo pieniä sekaannuksia. Loppujen lopuks viimesin paikka osottautu parhaaksi ja oli ihan herätä merinäköalaan. :)

http://www.lootholma.fi/

Emännöin tästä päivästä lähtien reilun 200 neliön taloa kolme kokonaista viikkoa. Iskä ja sisko siis lähti Saksaan eilen ja aikoo sielt kierrellä Euroopan maita pyörällä vinhasti polkien ja ylittää jopa Alpit - sulaa hulluutta! No se taitaa olla sukuvika. Mä meinaan eilen piristin pari penkkiriviä edellä istuvaa kanssamatkustajaa. Linjurista noustessani ojensin taitellun lappusen "ole hyvä!", jonka olin väsänny matkani iloksi. Lappunen sisälsi puhelinnumeroni ja muukalaiselta tuliki kiva viesti. Olin onnistunu piristään häntä. :) 


Tänään mä väsyneenä (aamulla taas sellaset pikajuoksut bussipysäkille ja kuskilta tuli noottia.) töiden jälkeen tallustin kirpparilla piipahtamaan. Rahaa tuli tuhlattua vajaa kymppi mm. korujen muodossa. Kuvia niistä vaikka huomenna, sillä päätin mennä 23:00 sänkyyn - kai olen vanha? :D Öitä!