Rakkaani. Villeni, oi valoni!
Muistan illan, kun meillä oli tukahduttava riita takana ja istuin autossa parkkipaikalla. Sä olit hakemassa tupakkaa Valintatalosta. Sää oli harmaa ja sateinen, samoin kuin mielikin sanojen repimänä. Kuuntelin radiota, kunnes alkoin soimaan eräs biisi. Katselin kun sadepisarat valuivat vasten auton tuulilasia lohduttoman väritön taivas taustanaan. Kuuntelin tarkkaan laulun sanoja. Ville Valon lyriikat iski tajuntaan sulattavalla voimallaan kaiken sen kiukun ja turhautumisen läpi: "In joy and sorrow my home's in your arms."
Kun Espanjassa ensimmäistä kertaa otit mut syleilyysi, oli siinä niin turvallinen olla. Mikään maailman paha, ei siitä pyystyisi mua tavoittamaan. Ja kun sun vahvat kädet kulki maagisesti silittäen pitkin mun selkää , tunsin jotain. Tiesin, ettei mun koti olisi missään muualla. Yhä edelleen ja edelleen, kun otat mut rintaasi vasten iltaisin ja hivelet mun hiuksia, mä olen kotona.
Ja siitä hetkestä asti, kun lausuttiin toisillemme "tahdon", mä olen omistanut sen tontin, jolla mun koti sijaitsee!! >:D Mitä muuta ihminen enää tarvitsee...
Ville, rakastan sinua! ♥
♥:lla vaimosi
